Minulta minulle

 Hei Sinä,

halusin kirjoittaa sinulle kirjeen, 

sillä tiedän että kaipaat lohduttavia sanoja, 

jotka auttavat sinua jatkamaan eteenpäin

Vielä ei ole aika luovuttaa,

vaikka tiedän sinun olevan väsynyt

Olet läpi elämäsi tuntenut olevasi outo, erikoinen, liikaa tai liian vähän

Olet ollut porukassa joko se äänekkäin "hölösuu" tai se omaan kuplaan vetäytynyt, hiljainen tyyppi, joka pelkää sanovansa jotakin väärää

Olet aina taistellut sopiaksesi tiettyyn muottiin, mutta olet kerta toisensa jälkeen tuottanut itsellesi pettymyksen, sillä et sovi siihen

Sinun on ollut vaikeaa hyväksyä sitä

Olet jo lapsena liikuttunut syvästi kaikesta, olet tuntenut kaikki tunteet ilosta suruun luissasi asti

Muistan, miten järkyttynyt olit 8-vuotiaana nähdessäsi uutisen vuoden 2004 Aasiassa tapahtuneesta tsunamista, joka vaati lukuisia kuolonuhreja

Et voinut käsittää tapahtunutta ja maailmantuska tuntui sinusta musertavalta

12-vuotiaana aloit seuraamaan American Idolssia, jota katsoessasi liikutuit lähes poikkeuksetta kyyneliin kaikista niistä tarinoista, lauluista, ja siitä, miten rohkeasti muut toteuttivat unelmiansa

13-vuotiaana sairastuit ja jäit tosi yksin,

olit hoidossa pitkään ja suljettujen seinien sisällä ajattelit elämäsi olevan ohitse

Sanoit haluavasi kuolla, mutta oikeasti halusit vain kärsimyksen päättyvän

Vuosia kului ja sait elämästäsi jonkinlaisen otteen

Tunsit vihdoin voivasi hengittää

Aikuistuminen oli sinulle kuitenkin vaikeaa, 

omillesi muuttaessa opettelit perusasioita,

niitä, jotka moni oli oppinut jo ennen sinua

Aikuisuuden vastuu tuntui sinusta samaan aikaan taakalta ja vapaudelta

Kärvistelit sisimmässäsi jatkuvasti riittämättömyyden ja häpeän tunteiden kanssa,

aloit hakea hyväksyntää ihan vääristä paikoista

Olit samaan aikaan epäluottavainen ja sinisilmäinen,

uskoit sen mihin halusit uskoa

Yritit selviytyä tunteidesi kanssa erilaisin, jopa haitallisin keinoin

Täysi-ikäistyessäsi turrutit tunteitasi juhlimiseen,

kun joit alkoholia, et ollut enää niin ujo ja epävarma

Selvinpäin olit kuitenkin rikkinäinen ja epävarma ihminen,

vihasit jokaista ääriviivaasi

Jossakin kohtaa aloit samaan toistuvia paniikki- ja ahdistuskohtauksia,

tunsit kuolevasi 

Pelkäsit kuolemaa ja elämää yhtä paljon,

etkä tiennyt mitenpäin olla

Myöhemmin muutit eri paikkakunnalle opintojesi perässä,

rakastuit siellä elämään uudella tavalla

Mutta olit silti samaan aikaan onnellinen ja onneton,

ehjä ja rikkinäinen,

tunsit yhä olevasi jatkuvasti liikaa tai liian vähän

Rakensit itsellesi kovan kuoren, piilotit kyyneleesi naurun ja huumorin taakse

Olit samaan aikaan lämmin ja kylmä

Eri ihmiset saivat sinusta esiin erilaisia puolia: toisille olit hirviö, toisille enkeli, osalle olit molempia

Vertasit itseäsi muihin, kuten olit tehnyt koko elämäsi

Vertailu teki olostasi kurjan, sillä koit aina olevasi muita huonompi

Sait kokea sen, miltä tuntuu rakastaa ja saada rakkautta takaisin

Sait myös tuntea sen, kun sydän revittiin miljooniksi palasiksi

Elit vuoroin viiltävästä kivusta tai euforisesta ilosta,

etkä oikein osannut tuntea mitään siltä väliltä

Kun sydämesi alkoi taas eheytyä,

tapahtui jotain, mikä rikkoi palasiksi sinussa kaiken sen, 

mitä olit vuosien aikana saanut kasaan

Tunsit menettäväsi kaiken, olit varma, että elämäsi olisi ohitse

Halusit kuolla, halusit pois enemmän kuin koskaan aiemmin

Yhä sinulla on paha olla,

tunnet valtavaa häpeää, surua, vihaa ja tuskaa

Tiedät, että aikakaan ei saa tekemättömäksi sitä, mitä on tapahtunut

Sinä et vielä tiedä, milloin kaikki helpottaa

Et tiedä, mitä on tulossa

Mutta pidäthän mielessäsi sen, että luvassa voi olla myös jotakin hyvää

Jotakin, mikä tekee sinut taas eheämmäksi

Jotakin, joka poistaa synkät pilvet mielestäsi

Muista, että et ole automaattisesti niin paha, kamala ja huono, millaiseksi toisinaan itsesi koet

Kaikki muut maailmassa eivät näe sinua yhtä ikävästi

Voit vielä joskus oppia hyväksymään sen, että elämä ei mennyt kuten suunnittelit

Voit oppia vielä hengittämään ilman painon tunnetta rinnallasi

Joku päivä ehkä saat kokea sen, että olet juuri sopiva ja riittävä - et liikaa tai liian vähän

Joku päivä myös häpeäsi voi hellittää

Sitten kun kohdallesi tulee tuo " joku päivä", tulet kiittämään itseäsi siitä, että et antanut periksi

Tämä kirje on lempeältä minulta ankaralle minulle.