Beautifully Unfinished

" Hei rakas, pakko kirjoittaa Sinulle. Haluan kirjoittaa sinulle, koska minulla on ikävä sinua. Mietin usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa, että mitäköhän sinä nykyään ajattelet minusta. Mietin, oletko ylpeä minusta, vai kenties pettynyt minuun? Luulen, että kaikista virheistäni huolimatta olet minusta ylpeä. Uskon niin, koska rakastit minua niin paljon, että tunnen rakkautesi yhä. Yli kaksi vuotta lähtemisesi jälkeen. Kiitos lämmöstäsi ja hyväksynnästäsi, nuo asiat ovat kannatelleet minua pitkälle. Joskus toivon hiljaa mielessäni, että saisin istahtaa kanssasi siihen harmaaseen pihakeinuun, haistella kanssasi kesätuulta ja tuntea olevani turvassa, ihan niin kuin silloin lapsena. Haluaisin lausua kanssasi ääneen pari rukousta, kiittää Luojaa tästä kaikesta. Olen kai perinyt uskoni sinulta. Kiitos, että opetit minulle eläessäsi niin paljon." " Hei Sinä. Haluaisin sanoa sinulle pari sanaa, sillä olet ollut kuluneen vuoden ajan melko suuri osa elämääni. Ole

Kesä alkaa olla lopuillaan, ja on aika pikkuhiljaa avata ovea syksylle. Kesä, kuten oikeastaan koko kulunut vuosi, on mennyt ohitse hurjan nopealla vauhdilla. Niin nopealla vauhdilla, etten ole lainkaan ehtinyt sisäistää sitä, että viime viikolla piti jo palata takaisin koulunpenkille. Tällaisina hetkinä sitä toivoisi, että olisi olemassa joku stop-nappi, jota voisi painaa silloin kun elämä menee vähän turhankin nopeaa eteenpäin. En aina tahdo pysyä maailman ja ajan mukana. Kulunut kesä ei kuulu kategoriaan "paras kesä ikinä", eikä edes kategoriaan "toiseksi paras kesä ikinä". Kulunut kesä on ollut kaikissa sävyissään raskas. Se on pitänyt sisällään huomattavasti enemmän auringonlaskuja, kuin auringonnousuja. Toukokuun lopulla jouduin sanomaan hyvästit Lululle, eli toisin sanoen kesä alkoi kipeällä luopumisella rakkaasta. Lulua on ollut valtava ikävä, on vaikeaa edes kuvailla, miten paljon tuo pieni kultakimpale minulle merkitsikään -ja tulee ikuis