Beautifully Unfinished

Sydän ruhjeilla, pää painuksissa kuljit, silmäsi kaikelta lämmöltä ja rakkaudelta suljit Koit, että et mitään hyvää koskaan ansaitse Iltarukouksissakin toistuvasti hoit " enhän minä vaan koskaan parane " Sinun ajatuksesi kulkivat tähän tapaan; " Laita vyö sille kaulalle, peiliin katso ja vienosti hymyile Leiki kuoleman kanssa,  siihen sinulla on lupa Ota kuolemaa kädestä kiinni, sitä, joka varjona kannoillasi kulkee Juokse itsesi uuvuksiin,  juokse jopa unissasi, älä vaan koskaan lepää Anna pakkasen hakata reitesi tunnottomaksi , anna kehosi puutua Juokse vielä yksi kierros, saat lopettaa kun jalkasi eivät enää kanna Jos avaat suusi,  niin valehtele Ketään ei sinun totuutesi kiinnosta  " Ajattele pikkuinen, Sinä selvisit  Et ole tuhkaa,  et yhtä maan kanssa,  vaan olet elossa - ja Sinä opit vielä rakastamaan itseäsi Löydä rakkaus sisältäsi,  kastele sitä, anna sille valoa,  äläkä anna kenenkään himmentää loistoasi Sinä pystyt tähän,  vaikka ajattelisit toisin Sinä o

Liikutun lempeistä hymyistä, hyväksyvistä silmäpareista, ystävällisistä tervehdyksistä, siitä kun joku tarjoaa täydessä bussissa istumapaikkaansa sitä ehkä enemmän tarvitsevalle Liikutun kadulla kumarassa kulkevista ihmisistä, niistä, joilla ei välttämättä ole ollut helpoin elämä Liikutun hieman repaleisista ja likaisista vaatteista, turvaa ja rakkautta etsivästä katseesta, elämäänsä tavalla tai toisella pakoon juoksevista Liikutun jo aamulla humalaan turvautuneista, niistä jotka tarinoivat ventovieraille, kun heillä ei ole ketään muuta kenelle puhua Liikutun yksinäisyydestä, ja niistä lohduttomista teoista, joihin ulkopuolelle jääminen voi johtaa Liikutun niistä,  jotka joka päivä urheasti huolehtivat muista,  vaikka kaipaisivat itse huolenpitoa Liikutun niistä, jotka parantumattomasta sairaudestaan tai muuten lohduttomasta elämäntilanteestaan huolimatta hymyilevät auringonpaisteelle ja ihailevat lumen maalaamaa maisemaa Liikutun toivosta ja toivottomuudesta,  rakkaudesta ja rakkaudet

Kirkas valo sattuu silmiin, palan tunne on taas kurkussa Tuntuu siltä niin kuin jonkun kädet olisivat mun kaulalla Kävellessä askeleet keinuu kuin olisin laivalla Syke on katossa, verenpaine matalalla Uneen pääseminen on vaikeaa, vaikka odotan koko päivän sitä että pääsisin peiton alle maailmaa pakoon Mua pelottaa Pelkään, että mun keho ja mieli romahtaa Pelkään, että romahdan vaikka juuri nyt pitäisi jaksaa Tahti on ollut pitkään niin hektinen, että surulle ja ikävälle ei ole ollut tilaa istahtaa harteille, levätä siinä hetkeä ja sitten jatkaa matkaa En muista milloin olisi ollut näin pimeää.

Kuuntelen musiikkia ja mietin sua, laitat mulle viestiä samalla hetkellä Ja niin se iskee jälleen, järjetön ikävä Pian oot taas mun ovella, sama kuvio toistuu aina uudestaan ja uudestaan Ei osata hyvästellä meitä lopullisesti Siksi kai ei toisillemme pystytäkään sanomaan " ei enää koskaan " Sillä aina tulee eteen se hetki: " jos nyt vielä kerran " Ollaan tunnettu pian kolme vuotta, mutta saan perhosia yhä vatsaan kun näen sut Otat mut sun syleilyyn ja mä olen taas hetken maailman onnellisin, turvassa Rakastan sitä, miten riisut mun defenssit läsnäolollasi Rakastan sitä, miten kärsivällinen olet Tunnut kodilta Puhutaan menneistä ja siitä mitä oltiin aluksi Puhutaan siitä, miten pitkälle ollaan tultu Siitä, miten paljon enemmän osaan olla läsnä Siitä, miten näit kaikkien mun muurien taakse ja mursit ne Murrat yhä minussa niitä muureja, jotka ovat vielä ylhäällä Vaikka ollaan erottu, kuljetaan käsi kädessä kadulla Ja katsotaan toisiamme sillä tietyllä tavalla En tiedä,

Aina iltaisin mietin teitä, sitä miten syvästi teitä rakastan Rukoilen,  että elämä olisi teille mahdollisimman hyvä Että pimeänkin keskellä löytäisitte valon Rukoilen,  että toteuttaisitte villeimmätkin unelmanne, että tietäisitte mitä on olla onnellinen ja rakastettu että edes sairaudet ja vaikeudet eivät lannistaisi teitä Jos saisin päättää, pitäisin teidät täällä ikuisesti Ja niin kai sydämessäni aina tulen tekemään Pitäisin teidät aina täällä, jakamassa tätä outoa, pelottavaa, mutta niin taianomaista matkaa,  nimeltä elämä Pyydän usein mielessäni anteeksi sitä, miksi kalenterini on muka aina liian täysi vierailulle Todellisuudessa mieleni on kalenteriani täydempi Pelkään jotain, mitä on vaikeaa sanoittaa Pelkään syvästi sitä, että kaikenlainen rakkaus lopulta satuttaa Laitan teille kaikille pimeän laskeutuessa saman viestin " hyvää yötä, olet rakas ",  ja purskahdan itkuun Itken ulos syyllisyyden, jota joka päivä kannan sen vuoksi, kun en osaa olla tarpeeksi läsnä En osa

  Hei syksy minua hieman pelottaa pimeä ja tasaiseen tahtiin viilenevä sylisi Pelottaa se, miten jaksan nousta aamulla ilman valonsäteitä Se, miten saan täyden kalenterini kevenemään kaiken keskellä Se, miten sade ja tuuli sekoittavat hiukseni ja pääni  Se, miten bussissa istuskellessa näenkin vain oman heijastukseni ikkunasta Se, miten löydän kotiin lenkkipoluilta pimeässä Se, miten päädyn iltaisin itkemään kaikkea sitä, mihin en voi vaikuttaa Syksyisin minulla on aina ikävä jonnekin, mitä en osaa nimetä Syksyisin kynttilöistä tulee taas ylimpiä ystäviäni  Syksyisin juon teetä litroittain saadakseni lämpimän halauksen sisältä käsin  Syksyisin viihdyn erityisen paljon ajatuksissani ja haavekuvissani, sillä siellä olen turvassa Joka syksy käsittelen samat traumat uudestaan, ne jotka olen käsitellyt jo monta kertaa, ja välttelen puolestaan tämänhetkisiä kipukohtia ja niiden kohtaamista Sillä voinhan käsitellä ne sitten vuosien päästä, kun pimeä taas laskeutuu maan ylle ja mieli vaipuu me

Kuulen susta illan hämärtyessä ikäviä juttuja, jotka sattuu yhä, vaikka ollaankin nykyään rakastavaisten sijaan " vanhoja tuttuja " Tunnen, miten mun päässä sumenee Enkä kykene laskemaan edes kymmeneen, kun laitan sulle jo viestiä, kysyn onko kaikki kuulemani totta Kysyn, oltiinko me koskaan totta Tiedän, ettet oo mulle enää mitään velkaa, mutta mun täytyy kuulla sun totuus Olen kiitollinen siitä, kun vielä jaksat selittää itseäsi Sanot mulle, ettet halua et mua sattuu yhtään enempää Hetkeä myöhemmin hypätään samaan taksiin, ja kun näen sut pitkästä aikaa, kaikki mun tuska katoaa Suutelet mun otsaa ja painan pääni sun syliin, olen kotona Vietetään yhdessä 17 tuntia Haleja, itkua, naurua Käydään yhdessä suihkussa ja pestään peilin edessä hampaita Mulla on sun hammasharja vieläkin mun kaapissa Valitaan aina yhtä huonoja leffoja ja tilataan Woltista samoja safkoja Kinastellaan aina samoista asioista, jotka ollaan käyty läpi sata ja yksi kertaa Ärsyynnyt ja mä mökötän, kunnes ei

En kyennytkään antamaan sinulle kaipaamasi vapautta, vaikka niin kovasti yritin Venytin ja venytin rajojani, kunnes oivalsin, että mikään määrä vapautta ei riittäisi täyttämään vapauden kaipuutasi Sinä puolestaan tiesit, että ansaitsin enemmän aikaa ja huomiota, ja siksi päästit irti Tiesit, etten pyytänyt liikoja Halusit antaa minulle enemmän aikaa, mutta se tukahdutti jotain, mistä halusit niin kovasti pitää kiinni - ja sen vuoksi et pystynyt siihen Päästit irti, koska näit, miten minuun sattui, vaikka yritin peittää ikävät tunteeni En kuitenkaan osannut nähdä, että lähdet Näin meillä ikuisuuden ja uskoin siihen Uskoin, että rakkaus voittaisi kaiken Kun huuliltasi putosivat hyvästit, minä muserruin Auts, miten kamalasti sattuikaan päästää sinusta irti Sattuu yhä, koska haavat ovat niin tuoreita Tulee sattumaan vielä pitkään, koska olit minulle elämäni rakkaus Surullisinta tästä kaikesta tekee se, että tämä oli meidän viimeinen yrityksemme Toivoimme ikuisuutta, emmekä saaneet sitä Ann

Kaikki haluavat palasen Sinusta ja sitä on vaikeaa niellä En omaa mustasukkaisuuttani millään tapaa kiellä Haluan rakastaa sua ilman liian tiukkoja rajoja, mutta mun menneisyydestä heijastuu ikäviä varjoja Ja ne vaikuttaa kaikkeen, mitä sunkin kanssa teen Mun sydän on toisinaan valtavan raskas, mutta se ei muuta sitä, että oot mulle äärettömän rakas Vaikka meidän olosuhteet ovat haastavat rakkaudelle, Sua on silti helppoa rakastaa, enkä koskaan aio tunteitani pakastaa Ulkoiset tekijät eivät kaada meitä, vaikka ajatukset kulkisivatkin hetkittäin eri teitä Ollaan vahvempia kuin tiedetään, siksi varmaan niin paljon p*skaa siedetään Lupaan olla aina sun puolella, sitä ei koskaan tarvi kyseenalaistaa huolella Ja tiedän, että tämä toteutuu myös toisinpäin Ollaan yhdessä tiimi, sanoivat muut niin tai näin

Näytettiin kaikille epäilijöille, kaikille ivallisesti meille nauraville, kaikille niille, jotka sanoivat, että me ei koskaan tultaisi kestämään Tässä me ollaan,  ylä- ja alamäkien, yli kahden vuoden säätämisen jälkeen Virallisesti yhdessä, vahvempina kuin koskaan ennen Ja niin minä taas uskon rakkauteen, voimaan kaikkein vahvimpaan

Tasan kaksi vuotta ja neljä kuukautta sitten tapasin Sinut ensimmäistä kertaa Ajattelin, että olisit minulle vain vieras, hetken huuma ja helpot hyvästit Miten väärässä olinkaan Vuoden 2019 kesällä, juhannuksen tienoilla, istuessani sylissäsi puistossa,  tajusin rakastuneeni Sinuun Edes aurinko, jonka säteissä kylvimme, ei lämmittänyt minua niin kuin Sinä Tunnuit kodilta, jonka seinien sisällä ei koskaan tarvitsisi palella Sinä ymmärrät minua eri tavalla kuin muut,  näet potentiaalini minuakin selvemmin Sinulle olen pystynyt uskomaan syvimmät pelkoni,  ja olet ollut vahvempi kuin kukaan, sillä olet yhä siinä Ollaan sanottu hyvästit sata ja yksi kertaa, mutta mikään ei vedä sille tunteelle vertaa, joka magneetin tavoin vetää minut takaisin luoksesi Meidän tulevaisuus on vielä epävarmaa, koska ollaan elämälle velkaa outoa karmaa Mutta toivon että sen jälkeen, kun kaikki on kuitattu, olen yhä sun  ja sä olet yhä mun

  Rakas, rukoilin tänään puolestasi Olen paennut sairautesi kohtaamista jo pitkään, sillä se sattuu enemmän kuin mikään maan päällä En kykene kohtaamaan sitä, enkä ajatusta menettämisestäsi Sydämeni on murtunut puolestasi, Sinä, jos joku täällä, ansaitsisit terveyden, rakkauden, uuden mahdollisuuden Kunpa voisin antaa Sinulle jalat, joilla taas juosta, joilla mennä kyykkyyn ja nousta ylös Kunpa voisin antaa Sinulle kädet, joilla taas harjata hiuksia, jotka taas nostaa pään päälle Kunpa voisin tehdä Sinun eteesi jotain, rakas kunpa voisin auttaa Sinua Sydämeni on palasina, mutta tiedä että rukoilen ihmettä vuoksesi Joka ilta

Reilu kuukausi ilman alkoholia ilman sumeita iltoja impulsiivisia ratkaisuja muistikatkoja kamalaa ahdistusta seuraavana aamuna Alkoholi oli pitkään keinoni paeta itseäni ja elämää Se oli myös tekosyy tyhmille ideoille  sekoilulle väärille sanavalinnoille Huomasin että se oli minulle ongelma, vasta kun se vei minulta ihmissuhteita Se myös teki minusta yksinäisen, jopa valtavan ihmisjoukon keskellä Olen " joko tai " ihminen -ja äärimmäisen tunteellinen Alkoholi korosti molempia puolia minussa; join usein muistini pois,  enkä osannut hillitä tunteitani Haluan nyt tuntea sen ihmisen, kuka kaikkien tyhmien riippuvuuksien takana olen Haluan olla peiliin katsoessani se ihminen, jolle on helppo hymyillä Ja sellainen ihminen en ole, jos annan alkoholin tehdä minusta vieraan

Tällä viikolla kaikki vastustaa mikään ei suju eikä mene suunnitelmien mukaan Inhmillisiä virheitä Itsestä riippumattomia asioita Ristiriitoja Itku puhdistaa pettymyksen Hengitys vie mukanaan hetkellisen ankeuden Päätän luottaa elämään Siihen että kaikki menee kuopista huolimatta kuten on tarkoitettu En jaksa yrittää tulla ymmärretyksi niille, jotka eivät ole valmiita ymmärtämään En jaksa käyttää energiaani vänkäämiseen, tai riitelyyn Haluan hyvää energiaa ympärilleni, ja saan sitä vain rajaamalla pois negatiivisen

  Pelkään yli kaiken sitä, että lähdet Lähdet niin, että et enää palaakaan takaisin En kestä ajatusta siitä, että olisit vain vieras tällä oudolla matkalla Haluan että olet rinnallani vielä seuraavassakin elämässä -ja sitä seuraavassa En koskaan saa sinusta tarpeekseni Haluan ja tarvitsen sinua aina vain lisää Minua vielä tänäkin päivänä jännittää nähdä sinua Kipinä sinua kohtaan ei ole kuukausien kuluessa kadonnut, vaan päin vastoin; se kasvaa hetki hetkeltä  Rakastan niitä hetkiä,  kun näen sun kasvot väkijoukon seasta jo kaukaa, enkä voi olla hymyilemättä sinulle,  vaikka olisin kuinka suruissani tai ahdistunut Sinä olet kuin peili minulle, kauttasi kohtaan  ydin-minäni Sen puolen itsestäni, jota olen niin kovasti aina paennut Kauttasi kohtaan syvimmät pelkoni, syvimmät iloni, melkeinpä koko elämän kirjon Ollaan kuin vastakkaiset energiat, jotka pakottavat toisensa kohtaamaan omat helvetit ja taivaat Ja jotka kaikesta huolimatta sulautuvat kauniisti toisiinsa

 "  Nähdään kerran kuussa ", yhdessä tauon jälkeen sovitaan, vaik yleensä näistäkin asioista keskenämme soditaan Mut liekki meidän välillä palaa yhä, on meidän kahden suhde mulle melkein pyhä Siks kai tuo "kerta" useammaksi vaihtuu, samalla lupaukset ilman haihtuu Anteeks et oon ollu sua kohtaan niin vaikee, sen vuoksi mun mieli on pitkään ollut haikee Lupaan jatkossa olla sua kohtaan hyvä, koska siinä piilee onnistumisen jyvä Olen hyvä sulle, olet hyvä mulle Yön ja toistemme sylissä  taas kerrotaan, mitä me oikeastaan tunnetaan, yhdessä turhat muurit väliltämme murretaan Rakastan sun syviä silmiä, katson niitä paljon mieluummin kuin mun lempparifilmiä Rakastan sitä, miten suutelet mun kaulaa, sellaisina hetkinä mun sydän ilosta laulaa Rakastan sitä, miten paljon oot mun vuoksi tehnyt, oot mun defenssit nähnyt, etkä silti oo lähtenyt Kiitos, rakas

Hoitajan asu toimii suojana kaikilta niiltä kipeiltä tarinoilta joiden äärellä tekisi mieli vain murtua Sairaalat ovat mielestäni supersankareiden paikkoja sillä siellä kaikki ovat niin valtavan urheita Siellä soi rauha, jota on vaikeaa kuvailla Tuo rauha soi jopa niissä potilashuoneissa, joiden ovien takana loppu kolkuttelee Kaiken sen rauhan keskellä edes minä en osaa pelätä, potilaiden rohkeuden äärellä oma pelko unohtuu Sitä vain sulautuu osaksi hetkeä, ja unohtaa sen, miltä tuntuukaan pelätä elämää ja kuolemaa Heidän vierellään tuntee vain syvää kiitollisuutta siitä, että saa olla siinä, lähellä, läsnä niin hauraalla hetkellä, toisen elämän retkellä