Keho ja mieli
Keho ja mieli irrallaan, ne eivät tee yhteistyötä Eivät ole vuosiin tehneet, ja vasta nyt ymmärrän sen Joskus kävellessäni en tunne jalkojani, enkä tunne kehoni ääriviivoja, tuntuu siltä kuin olisin pelkän mieleni kanssa liikkeellä, irrallaan, näkymätön Sanotaan, että " kehosi on kotisi ", mutta minä en tunne niin En tunnen niin, sillä olen päästänyt kotiini varkaita En ole osannut pitää rajoistani kiinni, suojella itseäni, kehoani, kotiani, sillä en ole koskaan oppinut rajoja, en ole koskaan oppinut suojelemaan kotiani Tuntuu toisinaan myös siltä, kuin peilistä katsoisi vieras Vaikka tiedän järjellä sen olevan minä, sieltä katsoo se ihminen, ne ääriviivat, jotka muut näkevät minut kohdatessani Kuka opettaisi minulle sen, miten tehdä kehosta taas koti, löytää itsestä turva, opetella ja asettaa suojaavat rajat, muodostaa yhteys kehon ja mielen välille? Kuinka löytää koti niiden ääriviivojen sisältä, joiden on joskus antanut niin pahasti särkyä Kuinka katsoa hymyillen peiliin,