Hei syksy
Hei syksy minua hieman pelottaa pimeä ja tasaiseen tahtiin viilenevä sylisi Pelottaa se, miten jaksan nousta aamulla ilman valonsäteitä Se, miten saan täyden kalenterini kevenemään kaiken keskellä Se, miten sade ja tuuli sekoittavat hiukseni ja pääni Se, miten bussissa istuskellessa näenkin vain oman heijastukseni ikkunasta Se, miten löydän kotiin lenkkipoluilta pimeässä Se, miten päädyn iltaisin itkemään kaikkea sitä, mihin en voi vaikuttaa Syksyisin minulla on aina ikävä jonnekin, mitä en osaa nimetä Syksyisin kynttilöistä tulee taas ylimpiä ystäviäni Syksyisin juon teetä litroittain saadakseni lämpimän halauksen sisältä käsin Syksyisin viihdyn erityisen paljon ajatuksissani ja haavekuvissani, sillä siellä olen turvassa Joka syksy käsittelen samat traumat uudestaan, ne jotka olen käsitellyt jo monta kertaa, ja välttelen puolestaan tämänhetkisiä kipukohtia ja niiden kohtaamista Sillä voinhan käsitellä ne sitten vuosien päästä, kun pimeä taas laskeutuu maan ylle ja mieli vaipuu me