Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2018.

Kotona

Kävelin ulkona ja mietiskelin kaikenlaista, mietin muun muassa sitä, mitä koti minulle tarkoittaa. Kyseisen ajatuksen pohjalta ajattelin kirjoittaa aiheesta hieman myös blogini puolelle. Mitä koti tarkoittaa, mikä tekee kodin? Minulle koti tarkoittaa paikkaa, jossa on hyvä olla. Koti on turvasatama, jonka "syliin" voi heittäytyä silloin, kun ei jaksa kohdata muuta maailmaa. Koti on siis ikään kuin oma maailmansa, ainakin minulle. Kotona saa tuntea vapaasti, siellä saa nukkua neljän tunnin päikkärit, juoda liian monta kuppia kahvia, itkeä suihkun lattialla ja viineillä ystävien kanssa. Siellä saa rakastaa ja riidellä. Kodit kätkevät sisäänsä paljon erilaisia tarinoita, siinä kai kodin suurin taika onkin. Koti on kuin aarrearkku, jonka sisällä koetaan paljon. Etenkin näin talviaikaan kodin merkitys korostuu, kun ulkona viipyilevä kylmyys saa meidät kaduilta pois. Paikan lisäksi koti tarkoittaa minulle toisinaan myös henkistä tilaa. Tunteena "kotona oleminen"  ta

Kulunut

Kuva
Kun minä lähden, muistan lempeästi hymyilevän täysikuun  ja kevyen pakkasen muistan aamun heleän tervehdyksen  sekä illan mustan hämärän muistan kaiken sen rakkauden, johon minut päästä varpaisiin hukutettiin unohdan sen vihan, joka vahvempaakin viiltää unohdan riittämättömyyteni sillä tiedän että yritin parhaani Kun minä  lähden, muistan teidän lämpimät halauksenne sen miten olette aina olleet tukenani miten olette aina hyväksyneet minut myös kipeimmilläni hirviömäisimmilläni  Muistan elämän suolaisuuden sen miten syvästi tunsin huiput ja kuilut sen miten rakastin ja tarvitsin sen miten luovuin ja kompuroin sen miten puhuin ja vaikenin Muistan elämän makeuden sen miten lujasti saitte minut nauramaan miten olitte pulssini silloin kun en itse jaksanut hengittää On ollut jo pidemmän aikaa tosi tukahdutettu olo. Kaikki fyysisessä ja henkisessä olossani tuntuu painavalta. Tuntuu siltä kuin olisin umpikujassa, vaikka

Sylistä pois

Pidät minua yhä kylmässä sylissäsi istun selkä sinuun päin en uskalla olla kasvokkain kanssasi en uskalla kohdata sinua en suostu katsomaan sinua vaikka olet osana jokaista hengenvetoani pelkään että tuhoat minut pelkään että olet jo tuhonnut minut pelkään että en koskaan pääse irti sylistäsi lähelläsi on niin kaihoisaa olla saat minut uuvuksiin en jaksaisi olla näin jumissa pelkään sinua,  pelkoni miksi pelkään pelätä miksi pelkään pelkoa ja sitä lohduntonta kuvaa jonka sinä mieleeni loit Anna minun mennä.

Bad at love

Kuva
" Et vastaa puheluihini, etkä viesteihini. Olet loukkaantunut, eikä sinulla ole enää minulle mitään sanottavaa. Ymmärrän sinua. En koskaan osannut olla arvoisesi. Kaikesta huolimatta haluaisin puhua kanssasi, siksi yritän yhä tavoittaa sinua. Minun on vaikeaa antaa meidän yhteisen tarinan jäädä näin ikävälle sivulle. Olisin toivonut kauniimpaa päätöstä, sillä meillä oli paljon kauniita hetkiä.  Ja vaikka nyt kaiken perusteella varmasti ajatteletkin niin, en yritä tavoittaa sinua puhdistaakseni omatuntoani tai tehdäkseni elämästäni yhtään helpompaa. Mikään ei voi korvata jo tehtyä. Sen vuoksi tiedän myös sen, että jatkuva anteeksi pyytely on turhaa. Haluaisin kuitenkin tietää, että sinulla on kaikki hyvin. Mutta toisaalta, tiedän ettei se kuulu enää minulle. Sinun on parempi jatkaa ilman minua. Muista, että ansaiset jotain taianomaisen upeaa. Jotakin sellaista, mitä minä en koskaan olisi voinut sinulle antaa." " Olet vaaleanpunaisten ajatusteni luoma illuus

Jumissa

Kuva
Tuuli leikkii hiuksilla kesän jäljet ovat jääneet syksyn alle  pian ollaan jo talvessa kiinni Mieli on maassa ja taivaassa vuorotellen elämä tuntuu hyvältä samalla kaoottiselta Henkeä ahdistaa on ahdistanut jo viikkoja   En oikein tiedä mikä on vialla painavatkohan vanhat pelot harteilla? Yritän muuttaa elintapojani että tuntisin  olevani kotona omassa kehossani mielessäni Enää en jaksa hukuttautua jatkuvaan juhlimiseen enkä niihin aamuneljän viesteihin niihin turtuneisiin sanoihin jotka toistavat itseään Enää en halua olla se ihminen joka roikkuu kiinni mahdottomassa ja työntää pois mahdollisen Mutta muutokset eivät tapahdu silmänräpäyksessä eivätkä edes hetkessä siksi kai koenkin olevani näin syvästi jumissa  Olen jumissa muutosten virrassa enkä tiedä milloin pääsen tavoitteisiini Pääsenköhän koskaan perille