Beautifully Unfinished

  Viikot vierivät, ja minä niiden mukana Sanotaan, että aika parantaa, mutta miksi minusta yhä tuntuu samalta? Samalta kuin silloin, kun maailmani mureni pieniksi, teräviksi sirpaleiksi Teräviksi sirpaleiksi, jotka pistelevät kehoni jokaista ääriviivaa ja kaikkea sen sisältä, mieltäni myöten Yritän niin kovasti päästää irti tästä tunteesta, näistä ajatuksista, siitä hetkestä Mutta en vain kykene siihen, en kykene unohtamaan Muistan tuskaisen hyvin kaiken Ja vaikka mieleni unohtaisikin osan ajan lainehtiessa eteenpäin, niin kehoni muistaisi ne pienetkin palaset, jotka mieleni uupuneena yritti työntää sivuun Toisinaan toivon sitä, että voisin aloittaa kaiken alusta, sillä silloin voisin tehdä kaiken toisin Ja toisinaan toivon sitä, että voisin muuttua vaikkapa lumihiutaleeksi ja sulaa pois maan mukana Mutta kumpikaan ei liene olevan vaihtoehto Siispä jatkan vierimistä ajan mukana, ja odotan sitä hetkeä, kun mieleni ja kehoni ovat valmiita hautaamaan  tämän,  liian tuskaisan muiston, mull

  Hei Sinä, halusin kirjoittaa sinulle kirjeen,  sillä tiedän että kaipaat lohduttavia sanoja,  jotka auttavat sinua jatkamaan eteenpäin Vielä ei ole aika luovuttaa, vaikka tiedän sinun olevan väsynyt Olet läpi elämäsi tuntenut olevasi outo, erikoinen, liikaa tai liian vähän Olet ollut porukassa joko se äänekkäin "hölösuu" tai se omaan kuplaan vetäytynyt, hiljainen tyyppi, joka pelkää sanovansa jotakin väärää Olet aina taistellut sopiaksesi tiettyyn muottiin, mutta olet kerta toisensa jälkeen tuottanut itsellesi pettymyksen, sillä et sovi siihen Sinun on ollut vaikeaa hyväksyä sitä Olet jo lapsena liikuttunut syvästi kaikesta, olet tuntenut kaikki tunteet ilosta suruun luissasi asti Muistan, miten järkyttynyt olit 8-vuotiaana nähdessäsi uutisen vuoden 2004 Aasiassa tapahtuneesta tsunamista, joka vaati lukuisia kuolonuhreja Et voinut käsittää tapahtunutta ja maailmantuska tuntui sinusta musertavalta 12-vuotiaana aloit seuraamaan American Idolssia, jota katsoessasi liikutuit lä