Beautifully Unfinished

Elämä pakattuna laatikoihin Tältäkö se tuntuu Lähteä Vaikka osa minusta haluaisi vielä jäädä Löydänköhän koskaan enää sitä tunnetta kun joku paikka todella tuntuu kodilta Pian paikka, jota kutsuin kodikseni, on jonkun toisen koti Pian minun naapurini ovat jonkun toisen naapureita Pian minun lähikauppani on jonkun toisen lähikauppa Kulutan katseellani jokaista kotini nurkkaa Aloitan keittiöstä Muistelen, miten kotoisaa oli istua keittiön pöydällä ja seurata ikkunasta ohikulkevia hahmoja Mietin sitä, miten korkkasin skumpan kavereideni kanssa keittiön altaan päällä ja mietin miten se kuohusi ympäriinsä sotkien valkoiset kaapit Ajattelen sitä, miten pitelit minusta kiinni istuskellesani keittiön tasolla ja miten hauskaa minulla oli kanssasi sinä kesäisenä yönä Kelailen sitä, miten tyhmä olin paistaessani voileipiä humalassa kello kolmelta yöllä Ja mietin myös sinua, sinua ja meidän yhteistä kahvihetkeä keittiössäni Oli ihanaa tutustua sinuun,

Ajatukset jälleen kiinni Sinussa Kiinni, niin kuin asfalttiin liimautunut purukumi Pian elämä vie minut kauemmaksi Sinusta, veisiköhän se myös ajatuksiani kauemmaksi? Vai pyöritkö mielessäni silloinkin, kun seison aamuisessa usvassa odottamassa bussia Oletko mielessäni vielä syksyisinäkin iltoina Iltoina, kun mieleni alkaa olla taas vähän matala Tuletko Sinä ajatuksissani minua vastaan silloinkin kun maa alkaa lakastua valkean peiton alle ja kun hiutaleet liimautuvat poskilleni kyyneleiksi Mitä sitten tapahtuu jos en saa Sinua sielustani irti vielä vuosienkaan päästä Voiko kukaan koskaan  ikään kuin paikata Sinua Voiko kukaan koskaan paikata sydäntä joka ei osaa päästää irti?

" Wuhuuuuuu, I made it, pääsin kouluun".  Jep, pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Tampereelle. Tampere oli minulle kakkosvaihtoehtona, mutta olen tosi tyytyväinen, että kaikki meni näin. Minusta tuntuu, että näin tämän kuuluikin mennä. Kaipaan uusia haasteita ja maisemia, irtiottoa vanhasta. Olen asunut nykyisessä kodissani melkein kolme vuotta. Olen tehnyt ravintola-alalla töitä lukion jälkeen ja etsinyt itseäni. Nyt olen vihdoin siinä pisteessä elämässäni, että olen tarpeeksi varma siitä, mitä haluan. Jo keväällä minulla tuli vahva fiilis siitä, että silloinen arkeni ei antanut minulle mitään. Ei ainakaan sitä, mitä kaipasin. Tyytymättömyys toimikin hyvänä polttoaineena esivalinta- ja valintakokeissa. Mutta vaikka yritinkin parhaani, en uskonut pääseväni kouluun sisään varasijalta. Kaikki kuitenkin meni paremmin kuin oletin ja tässä sitä ollaan. Niin kiitollinen fiilis. Vaikka olen innoissani uudesta koulupaikasta ja niin sanotusta "uudesta alust

Hei, pitkästä aikaa. Minulla on viime kuukauden ajalta varmaan kymmenen eri luonnosta aluillaan, mutta en ole saanut yhtäkään tekstiä julkaisukelpoiseksi, sillä ajatukseni ovat olleet hieman liian irrallisia. En ole oikein kyennyt olemaan sataprosenttisesti läsnä, ja silloin kirjoittaminen ei onnistu. Nyt on kuitenkin sellainen fiilis, että haluan kirjoittaa.  Olen viime päivinä vellonut taas jonkin verran peloissani, keskittynyt epäonnistumisiini ja tuntenut syyllisyyttä pienistäkin asioista. On hassua, miten ihmismieli, tai ainakin oma mieleni, saattaa keikahtaa helposti sellaiseen myrskyisään tilaan, vaikka kaiken järjen mukaan olon pitäisi olla tyyni ja jopa aurinkoinen. Siispä päätin, että kirjoitan tällä kertaa postauksen niistä asioista, joista nautin ja jotka ovat minulle tärkeitä. Listaan kiitollisuuden aiheita, sillä maailmaan mahtuu aina paljon syitä olla kiitollinen, jopa niiden omien kriisien keskellä. Moni ihana asia vain tahtoo unohtua, kun mieli keskittyy vain