Beautifully Unfinished

Ihmisten huokaukset saavat pihalla seisoskelevat puut nuokkumaan Puut näyttävät suorastaan humaltuneen huokauksien määrästä Ilma tuntuu raskaalta Siihen on sekoittunut eri ihmisten suruja, ajatuksia, iloja, rakkautta ja vihaa Kävellessäni pystyn tuntemaan kaiken tuon samanaikaisesti Sisälläni myrskyää Myrsky tekee minusta levottoman Mietin hiljaa mielessäni, mitä minua vastaan kävelevälle rouvalle mahtaakaan kuulua Hymyilen vienosti hihnan päässä olevalle koiralle Toivon että sillä on kaikki hyvin Minua ahdistaa kävellä kotiin Kotiin, jonka seinät eivät tänään lämmitä Kotiin, jonne olen päästänyt ventovieraita ja tuttuja Kotiin, jossa minun rajani ovat ylittyneet Kotiin, jonka lattialla olen kylmissäni makoillut Haluaisin itkeä kaiken painon sydämeltäni Mutta pystyn vain nauramaan Nauramaan sitä, miten sekaisin kaikista tunteistani olen Nauramaan sitä, miten vaikeaa on päättää yksinkertaisistakin asioista Nauramaan sitä, miten help

" Kerättyinä ovat rikotut mielet tänne laatikkoon Kukaan ei kuule näitä avuttomia ja pahan olon uuvuttamia sieluja Huudot liimautuvat seinille sementiksi Ja ainoa, mikä pääsee ikkunan lävitse, on yön tahmainen pimeys Tuo pimeys ei poikkea riekaleisten sielujen mielenmaisemasta Hoitajat ovat vain koristeita tässä laatikossa He jakavat hetken helpotuksen purkista ja lausuvat ulkoa opetellut sanansa He liimailevat meidän särkyneiden palasia takaisin pakoilleen Nuo koristeet pääsevät laatikosta näytille, mutta kaikki muu kätketään laatikon sisään Rikotut piilotetaan, koska ajatellaan etteivät ne sovi näytille Kuka nyt rikkinäistä haluaisi katsella? Rikotut pääsevät näytille vain silloin, jos ne saadaan korjattua Vain ehyet saavat poistua laatikosta Kuka keksi sen, että rikkinäinen tulee eristää ja piilottaa? Ihan kuin rikkinäisellä ei olisi arvoa Ihan kuin rikkinäinen olisi häpeä Kaikkein pahinta on se, että rikotut Siis ne, joita

" Kiitos, kun kävit luonani. Kiitos, kun istuit alas, kiitos kun vain olit ja hengitit kanssani. Minä olen onnekas kun minulla on elämässäni kaltaisiasi ihmisiä. Ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella paitsi minun kuulumisiani, myös minun hiljaisuuttani ja poissaoloani. Sellaisissa hetkissä on jotain hyvin kaunista, kun ei tarvitse yrittää. Sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi minä uskallan laskea jäädytetyn kuoreni ja olla hauras. Hauras missä tahansa tunnekylvyssä. Kun minulla ei ole asiaa tai kun ahdistus saa mieleni viipyilemään jossakin muualla kuin itse hetkessä, on ihanaa ettet painosta minua millään tapaa. Annat minun viipyä ja odotat, että palaan taas luoksesi, itse hetkeen. En oikein osaa sanoa tällaisia asioita kasvotusten, mutta minä arvostan sinua. Koko sydämestäni. Arvostan sitä, että otat minut vastaan sellaisena kuin olen."  " Meidän suhteemme on minulle jotain sellaista, etten tiedä pitäisikö minun vaalia sitä vai luopua siitä. Olen monta kertaa s

Nyt tuntuu siltä, että täytyy kirjoittaa. En osaa rajata postaukselle yksittäistä aihealuetta, joten annan vain ylitse tulvivien tunteideni muodostua sanoiksi ja epämääräisiksi lauseiksi. Mieleni sisällä on meneillään myrsky, siis sellainen kevyiden ja raskaiden tunteiden myrsky. Tämän epäilen johtuvan siitä, että käsittelen parhaillaan terapiassa itselleni erittäin suuria ja merkityksellisiä asioita. Olen niin sanotusti asian ytimessä. Ja koska olen niin kovin lähellä jotakin hyvin merkittävää, tunnen olevani erittäin hauras. Saatan purskahtaa nauruun tai itkuun hetkellä millä hyvänsä. Minä olen lähellä jotakin sellaista, minkä olen aikoinaan itsestäni ja tietoisuudestani torjunut. Olen lähellä jotain sellaista, minkä vuoksi vuosia sitten sairastuin vakavasti. Olen lähellä jotakin sellaista, mikä on vaikuttanut minuun ja elämäni kulkuun hyvin vahvasti. Ja se tekee minusta pienen ihmisraunion.  Kaikki kielletyt tunteet ovat siis hiipimässä hiljalleen takaisin minuun, olemukseeni

Ajattelin tässä postauksessa pohtia hieman edellistä vuotta ja miettiä, mitä tältä vuodelta odotan ja toivon. Mitä pyrin tekemään toisin kuin viime vuonna? Mitä haluan pitää ennallaan? Olenko onnellinen? Jos en, mitä voisin tehdä onneni eteen? Miikä sai viime vuonna sydämeni pamppailemaan? Mikä tänä vuonna voisi saada saman tunteen aikaan? Viime vuosi oli suoraan sanoen kipeä vuosi. Vuosi alkoi päivystyksessä ravaten. Tuhlasin kuukausia peloilleni, oireilin vahvasti ja kävin osastollakin pienen mutkan, sillä luulin seonneeni täysin. Minä elin läpi pelkojani, luulin sairastavani kaikkea aina syövästä ms-tautiin. Kävin tutkimuksissa ja maksoin yksityisen puolen terveydenhuollolle maltaita, jotta sain itselleni mielenrauhan. Ja senkin sain aina vain hetkeksi, kunnes keksin taas jonkun sairauden, johon olin muka varmasti sairastunut. Nukuin puoliksi istualtaan, sillä ajattelin, että makuuasennossa tapahtuisi jotain kamalaa. En syönyt hirveästi kiinteää ruokaa, sillä pelkäsin oks

Epävakaus. Ajattelin kirjoittaa epävakaudesta, ailahtelevaisuudesta, mielialan vaihteluista. Haluan kirjoittaa aiheesta, sillä epävakaa mielenmaisema on minulle hyvin tuttu. Epävakaa mieli tuo jokaiseen päivään omat haasteensa. Epävakauteen liittyy vahvasti impulsiivinen käyttäytyminen. Toimintaa leimaava impulsiivisuus, terveyskirjastoa lainatakseni, saattaa näyttäytyä muun muassa päihteiden käyttönä, ahmimisena, holtittomana seksielämänä tai päättömänä shoppailuna. Epävakauteen liittyy usein myös korostunut hylätyksi tulemisen pelko tai ripustautuminen toiseen. Etenkin edelliseen lauseeseen pystyn samaistumaan. Ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin. Vasta viime aikoina olen oppinut tunnistamaan sen, ettei käyttäytymiseni ole kaikissa suhteissa täysin normaalia. Kun törmäsin epävakaan persoonallisuuden termiin, tunnistin itseni kyseiseen häiriöön liittyvässä kuvauksessa. Epävakaus vaikeuttaa monia asioita, erityisesti ihmissuhteita. Saatan esimerkiksi napsahtaa hetkessä, olla puolustele

Kuolema. Tänään ajattelin kirjoittaa ajatuksistani kuolemaan liittyen. Synkkä aihe, tiedän. Mutta samalla luonnollinen ja väistämätön. Ajattelin lähestyä aihetta eri elämänvaiheideni kautta, sillä kuolema on näyttäytynyt minulle hyvin eri tavoin vuosien varrella. On ollut aikoja, jolloin olen pitänyt kuolemaa armahduksena, ja on ollut aikoja, jolloin olen nähnyt kuoleman kaikkialla ja pelännyt sitä lamauttavan paljon.  Kun isoisäni nukkui pois vuoden 2007 keväällä, kauniina aurinkoisena päivänä, tuli kuolemasta minulle mörkö. Silloin kohtasin kuoleman lähipiirissäni ja silloin oivalsin kuolemaan liittyvän lopullisuuden. Enää en saisi koskettaa, istahtaa papan polvelle, haistaa punaista tupakan tuoksua hänen vaatteistaan ja kuulla hänen lempeää ääntään. Se oli minulle kova paikka. Kyynel vierähtää poskelleni tänä päivänäkin ikävästä, sillä pystyn yhä, yli kymmenen vuotta myöhemmin, tuntemaan sen tuskan ja kivun, joka toisen poismenoon liittyi.  Kun pappa kuoli, aloin miettiä kuolema

"Jalkani ja käteni puutuvat Sillä en osaa enää hengittää Minä en saa enää itsestäni otetta Otteeni lipsuu kerta toisensa jälkeen Ja henkeni salpaantuu entisestään Milloin minusta tuli tällainen Mikä minua vaivaa Eilen olin itselleni liian vähän Tänään olen itselleni aivan liikaa Minne kadotin niiden välimaaston Taas kerran Olen hukkunut Hukkunut sinne pelottavaan olotilaan Minä en enää jaksaisi pelätä" Paniikkihäiriö. Ai että, minä vihaan kyseistä häiriötä. Viime aikoina on tuntunut siltä, että paniikki on värittänyt tavalla tai toisella päiviäni. Viime yönäkin meinasin soittaa ambulanssin, sillä minusta tuntui siltä kuin halvaantuisin. Tuntui siltä, kuin halvaantuisin niistä tunteista, joita joudun kohtaamaan. Minua pelottaa. Minua pelottaa se, miten holtittomasti välillä käyttäydyn. Pelkään sairastuvani vakavasti. Pelkään, että minua halutaan satuttaa. Minua pelottaa kaikki. Joka helvetin asia. Pelottaa hengittää ja olla h

" Muistan yhä, kun tapasin sinut ensimmäistä kertaa. Tai oikeastaan kun tunsin sinut ja vaikutuksesi ensimmäistä kertaa. Sinä muutit minua. Muutit kaiken, mitä siihen astisen elämäni aikana olin rakentanut kokoon. Sinä romutit kaiken. Sait minut kadottamaan loisteen silmistäni. Sinivihreät silmäni muuttuivat harmaiksi ja tyhjiksi. Sinun ansiostasi en enää osannut tuntea lämpöä ketään tai mitään kohtaan. Vähiten itseäni kohtaan. Sinä sait minut vihaamaan itseäni. Sait minut toivomaan ulospääsyä. Sinä rakensit minulle vankilan. Sinä eristit minut. Ja nautit siitä virne kasvoillasi. Taputit minulle tahtia ja minä tein kaiken kuten käskit. Sait minut joka päivä vihaamaan itseäni, sieluani, sydäntäni, kehoni jokaista viivaa enemmän ja enemmän. Sait minut uskomaan valheitasi. Sinusta tuli minun todellisuuteni, ja mikä hulluinta, sinusta tuli minun rakkauden kohteeni. Olin valmis suutelemaan jalkojasi. Olin valmis kumartamaan sinulle.  Olin omasi vuosia. Uhrasin aikaani sinuun

Tunteet Ne kontrolloivat minua Riepottelevat Tanssittavat Nyt en jaksaisi tuntea Nyt en haluaisi tuntea Kello on aivan liian paljon Pitäisi olla nukkumassa Mutta sydämeni tuntuu raskaalta Mieleni tuntuu raskaalta Kehoni tuntuu raskaalta On raskas hengittää Juokset mielessäni Työnnän Sinua pois Mutta et lähde Olet siellä Pysyt siellä Et ole edes antanut minulle syytä ikävöidä Sinua Mutta silti Minä ikävöin Sinua Miksi Oloni on levoton Niin levoton Että sekoan Sekoan ikävästä Sekoan tästä syvästä tunteesta Tämä tunne on kuin meri Äärettömän tuntuinen Syvä Kimmeltävä päältä Pimeä pohjalta Kaunis Kiehtova Kylmä Kuuma Kaikkea Tämä tunne on kaikkea Tämä tunne hukuttaa minut Se saa minut hengittämään Ja samalla pidättämään hengitystä Mikä ristiriita Minulla on jano Janoan Sinua Ääriviivojasi Kaikkea Sinussa Sinä et tiedä miten kaunis olet Sinä et koskaan ymmärrä miten kaunis