Beautifully Unfinished

pelkään että tämä vain jatkuu ja jatkuu ennallaan kunnes toisemme lopullisesti tuhotaan sano minulle tuleeko meistä koskaan mitään järkevää vai olemmeko ikuisesti vain "kuva" järjettömyydestä? haluan sinut lähelle mutten halua särkyä haluan nähdä sinun sisällesi ja oppia sinut kokonaan mutta samalla minua pelottaa pelkään sitä, että kykenenkö mitään aidosti vastaanottamaan kykenenkö kantamaan huolesi, surusi, ilosi sillä joskus omanikin tuntuvat liian raskailta olen kauhuissani olen kauhuissani kaikesta ja tunteistani suurin on pelko on vaikeaa ymmärtää miksi tuntuu nyt tältä janoan rakastaa  mutta sen sijaan annan suuni kuivua kerta toisensa jälkeen olen tottunut janoon enkä osaa sammuttaa sitä olen uupunut kilpailuun vertailuun ajatukseen riittämättömyydestä ja korvattavissa olemisesta ketään meistä ei voi korvata eihän? tunnen oloni painavaksi tunnen oloni painavaksi kanssasi mutta ilman sinua minä

" Nyt on aika tehdä se, nimittäin hypätä vuosien tauon jälkeen puntarille. Puntarille, joka oli joskus pahin viholliseni. Puntarille, joka on minulle nyt vain outo kapistus salin nurkassa. Tänään haluan kuitenkin tehdä jotain hullua ja astua tuolle oudolle kapistukselle. Haluan tietää, paljonko painan. Ihan silkasta mieleenkiinnosta. Tiedän, että paino ei määritä minua ihmisenä, ja tiedän, että numerot ovat vain numeroita. Ne eivät kerro minulle mitään arvostani."   Noin minä ajattelin tänään salille matkatessani. Ajattelin, että nyt olen tarpeeksi terve ja vahva kohtaamaan kehoni sellaisena kuin se on. Ajattelin, että puntarille hyppääminen olisi helppoa nyt kun hyväksyn itseni. Alustan tätä hieman sillä, että minun on jo pitkään tehnyt mieli tietää paljonko painan, sillä olen vain joskus vuosien varrella leikkimielisesti arvuutellut sitä, kuinka paljon nykyinen kehoni mahtaakaan painaa. Luulen, että kyse on pelkästä uteliaisuudesta. Me ihmiset olemme uteliaita. Ja minä k