.JPG)
Viikot vierivät, ja minä niiden mukana Sanotaan, että aika parantaa, mutta miksi minusta yhä tuntuu samalta? Samalta kuin silloin, kun maailmani mureni pieniksi, teräviksi sirpaleiksi Teräviksi sirpaleiksi, jotka pistelevät kehoni jokaista ääriviivaa ja kaikkea sen sisältä, mieltäni myöten Yritän niin kovasti päästää irti tästä tunteesta, näistä ajatuksista, siitä hetkestä Mutta en vain kykene siihen, en kykene unohtamaan Muistan tuskaisen hyvin kaiken Ja vaikka mieleni unohtaisikin osan ajan lainehtiessa eteenpäin, niin kehoni muistaisi ne pienetkin palaset, jotka mieleni uupuneena yritti työntää sivuun Toisinaan toivon sitä, että voisin aloittaa kaiken alusta, sillä silloin voisin tehdä kaiken toisin Ja toisinaan toivon sitä, että voisin muuttua vaikkapa lumihiutaleeksi ja sulaa pois maan mukana Mutta kumpikaan ei liene olevan vaihtoehto Siispä jatkan vierimistä ajan mukana, ja odotan sitä hetkeä, kun mieleni ja kehoni ovat valmiita hautaamaan tämän, liian tuskaisan muiston, mull