Beautifully Unfinished

Vuosi 2020 on ollut raskas. Olen elänyt ikään kuin usvassa, enkä ole pystynyt näkemään kirkkaana mitään; tavoitteita, unelmia, itseäni, ympäröivää maailmaa. Olen elänyt tekohapella ja olen keskittynyt vain suorittamiseen elämisen sijaan. Ja nyt mitta alkaa olla täysi. Avain muutokseen on itsellä ja nyt on korkea aika ottaa tuo avain käteen -ja ennen kaikkea; käyttää sitä. Aika kulkea tavotteita kohti, aika nähdä usvan läpi. Aika oppia rakastamaan itseä uudella tavalla. Aika tuntea täydemmin. Aika olla taas läsnä, olla olemassa. Aika hymyillä aidosti. Aika löytää lempeys ja armollisuus. Aika oppia rakastamaan taas elämää. Ja ympäröivää maailmaa. Ensi vuonna aion olla parempi minä. Haluan jättää kokonaan pois alkoholin ja kaiken sellaisen, mikä tekee elämästä vähemmän aitoa. Aion karsia pois myrkylliset ihmissuhteet, aion keskittyä terveyteen ja hyvinvointiin. Haluan voida hyvin, enkä nyt voi hyvin. Voin huonosti oikeastaan vain itseni ja typerien valintojeni vuoksi. On siis syytä katsoa

Olen jahdannut unelmia ja tähdenlentoja, saamatta niitä koskaan kiinni Olen piiloutunut sisimmältäni suorittamiseen ja ulkoisten tavoitteiden toteutumiseen Olen elänyt "sitten kun"-periaatteella niin kauan kuin muistan, " sitten kun valmistun, oon onnellinen" "sitten kun löydän kumppanin, oon onnellinen" "sitten kun pääsen tuon ja tuon kurssin läpi, olen onnellinen" Odotan ja odotan jotain, ja tuo "jokin" tuntuu koko ajan vain lipuvan kauemmas Olen nukkunut neljätoista tuntia putkeen ja ollut silti väsyneempi kuin milloinkaan, olen juonut itseni humalaan ja halunnut repiä kasvoni irti Olen itkenyt maailmankaikkeuden tuskaa, miettinyt sitä mikä on paikkani tässä elämässä Olen etsinyt rakkautta tanssilaittioilta, kahviloista ja tinderistä Olen sekoittanut rakkauden ja halun, olen ollut halun kohteena ja sokeasti halunnut uskoa sen olevan rakkautta Olen paikkaillut haavojani laastareilla ja yrittänyt löytää turvaa lukuisista eri syleistä,

Liikutun syvästi siitä, että teitä on siellä niin monta, jolle voin soittaa joille voin kertoa riisutun totuuden joita voin halata lujasti ja saada siitä voimaa Kun maailma on aivan liikaa kallellaan, suunnittelen usein sitä miten itseni katoamaan saan Mutta te vain jollakin ihmeellä saatte mut jatkamaan, jopa silloin kun en pysty parhaimpaan Te saatte mut unohtamaan sen, että olen vieläkin rikkinäinen Tiedätte mun syvimmät surut, ja suurimmat ilot, ja siinä te olette, mun rinnalla Kiitos että seisotte mun kanssa myötä- ja vastatuulessa, kiitos rakkaudesta ja siitä, että pelkästään olemalla minä, mä riitän Teidän ansiosta tiedän, mitä pyyteetön rakkaus tarkoittaa.

On yö, ja nukun levotonta unta Yhtäkkiä herään kun mun puhelin soi Se olet sinä En voi uskoa että se olet sinä Siitä on jo yli kolme kuukautta kun sain viimeksi suudella sun huulia Luulin ettet enää koskaan palaisi mutta siinä sä olet ensin puhelimen päässä sitten mun ovella sitten mun iholla Oot mun twin flame Oot mun soulmate Oot mun koti Ihan sama minne vuodet meidät vie, on meillä aina toistemme sydämiin tie

Mieli kirkas kuin pilvetön taivas keho yhtäkkiä kuin jonkun muun Se on päättänyt jättää sinut kertomatta sinulle syytä Kaadut kävellessäsi lenkkipolulla, eikä koskaan talven saapuminen ole tuntunut näin suurelta surulta Se vie ehkä sinulta jalat, kädet ja äänen Mutta se ei vie koskaan meiltä sinua On olemassa sanonta, " niin makaa kuin petaa " Mutta minä vain hiljaa mietin, kuka täällä onnen muruja jakaa

  Näen nykyään paljon unia enkä aina tavoita mitä mun alitajunta yrittää kertoa Toissayönä mut oltiin siepattu ja viime yönä näin sut toisen kanssa Heräsin siihen kun kyyneleet valuivat mun poskilta Toisinaan taas näen unta meidän Lulusta sen suloisista kasvoista Silloinkin itken,  mutta ilosta Kun saan silittää pientä edes unissa Pelkään kamalasti ajankulua, sitä miten ihoon tulee juonteita, ja sitä, miten jotkut hetket on aina vaan kauempana minusta Joskus haaveilen aikakoneesta, siitä että voisin istua papan polvella ja haistella hänen tupakan tuoksuista villapaitaansa Haluaisin myös  laulaa keinussa mummun kanssa lauluja, lintujen visertäessä meidän mukana Haluaisin muistaa elämän ilman traumoja, ilman ensimmäisiä sydänsuruja Mulla on kiire elää, vaikka just eniten pelkään elämää ja sitä miten kaikki lopulta elämättä jää Oon ehyenäkin rikkinäinen tai siltä musta tuntuu kun mun sydän jopa ilosta puutuu En edes tiedä mitä yritän sanoa mutta ripottelen tänne taas tyhjiä lauseita jotta

Rajat paukkuu yli  riks raks Muutun vihaiseks yks kaks Sängyssä käännän kyljen ja kylmiä lauseita sua päin mielessäni syljen Kysyt, mikä ihme mulle tuli, ja mä mietin sitä, miten kaikki mun tunteet sua kohtaan sekunnissa suli Ne on ne traumat, jotka mua vartioi Ne on ne traumat, jotka mua olalle koputtaa Ja mua monen vuoden takaisesta kosketuksellaan muistuttaa Astu rajan yli kerran, et astu sen yli enää koskaan Vihaan mua, vihaan sua, vihaan sitä, miten vaikeaa onkaan rakastaa mua Haluaisin repiä irti mun naaman, koska olen pilalla Pilalla olevaa ei kai voi enää pilata Päästän ihmisiä sisään vain päästääkseni ne ulos päästän ihmisiä lähelle vain työntääkseni ne pois Miksi en osaa sitä, mitä muut  En saa ketään jäämään,  koska mussa on jotain sellaista,  jota kukaan ei voi kohdata Ja jos joku jostain syystä pyytäisikin, että "jää", olen jo matkalla poispäin

Mieleni sairastui noin kaksitoistavuotiaana, reilut kaksitoistavuotta sitten. En koskaan olisi osannut arvata, kuinka pitkään noita mielen rippeitä saisi koota, että kykenisi niin sanottuun normaaliin elämään. Mieleni on käynyt läpi valtavan paljon eri vaiheita. Toisinaan mieleni on saanut minut vihaamaan itseni uuvuksiin, se on saanut minut kiristämään vyön kaulalleni ja toivomaan että kuolisin. Joskus se on saanut minut pelkäämään niin paljon liikuntakyvyn menettämistä, että en uskaltanut edes nousta sängystä ylös tai liikuttaa raajojani. Pelkäsin, etteivät jalkani kantaisi minua.  Syömishäiriöstä toipuessani kävin läpi vaiheita, jolloin en edes suihkussa ollessani pystynyt katsomaan itseäni. Oksetin itseäni. Mietin kuolemaa seitsemäntoistavuotiaana varmaan kaikista eniten. Silloin olin päässyt osastolta pois ja niin sanottu oikea maailma tuntui mahdottomalta. Tuntui siltä, että en osaa elää. Kuin minua ei oltaisi edes luotu elämään. En osannut käydä kampaajalla niin kuin normaalit i

Otan sakset käteen ja leikkaan poikki sen nauhan, joka minut sinuun vielä sitoi Enkä koskaan aio liimata sitä takaisin yhteen Olin koukussa kipuun, ja siksi kai olin koukussa myös sinuun Mutta nyt päästän kivusta irti, sinusta irti Ja lupaan pysyä kaukana sinusta En enää koskaan palaa suhteeseen, jossa minä rakastan toista niin, että unohdan rakastaa itseäni Rakastin sinua paljon enemmän kuin minua Pitelit muita naisia sylissäsi silloin kun minä en ollut siinä, pidit vaihtoehdot avoinna ja latelit tyhjiä sanoja Oltiin kaikki sulle vain varalla, kuin pölyttyneet vaatteet kaapin perällä Ne illat, jotka kulutin sinua ikävöiden ja itkien, sinä vietit eri vuoteissa vieraillen Ja vaikka tiesit, miten minua oli elämässäni sattunut, päätit siitä huolimatta satuttaa minua kaikkein pahiten " Ylireagoit,  oot mun ykkönen " Sanot muita samalla tapaillen ja useamman tunteilla yhtäaikaa leikkien " Draamakuningatar ja marttyyri ", Sanot soittaessasi mulle ja antaessasi sun panon p

  " Alkanut syksy on maistunut vegemezeiltä, punaviiniltä (jep, vannon nykyään punkun nimeen), treffeiltä, salin välttelyltä ja normaalilta tunteiden myllerrykseltä. Elämää kuvailisin tällä hetkellä vakaan epävakaaksi ja onnettoman onnelliseksi. On paljon vaikeita asioita, joiden äärelle ois hyvä pysähtyä, mutta toisaalta haluan ehkä paeta vielä jonkin aikaa, kunnes syksyn hiljalleen hiipivä viileys pakottaa mut pysähtymään. Välillä on pelottavaa kohdata oma elämä sen todellisissa sävyissä. " Ylhäällä lainaus jo Instagramiin julkaisemastani kuvatekstistä, jossa kerroin tiivistettynä kuulumisiani. Ajattelin avata kuulumisiani vielä hitusen syvemmin täällä blogin puolella, sillä nyt tuntuu siltä, että haluan kirjoittaa.  Kesä vaihtui niin vauhdilla syksyksi, että en ole oikein vielä edes ehtinyt sisäistämään sitä, että kesä tulee seuraavan kerran vastaan melkein vuoden päästä. Syksyn pimeys on tullut pitämään meille seuraa ja se saa melankolisen puolen sisimmässäni kukoistamaan

Osaan rakastaa sinua vain kun emme ole yhdessä tunnen miten energiasi poistuu hiljalleen suonistani tunnen miten energiani poistuu hiljalleen suonistasi Tuntuu hyvältä tietää että olemme molemmat jatkaneet eteenpäin tuntuu hyvältä olla vapaa muiden energioista ja seistä vihdoin omilla jaloilla Kun viimeksi näimme, tiesin että se olisi viimeinen eromme En enää palaisi vuoroin lämpimään ja vuoroin torjuvaan syliisi en enää jäisi vaihtoehdoksi en enää yrittäisi voittaa sinua  en enää saisi hermoromahduksia sen vuoksi, kun päättäisit jälleen kerran työntää minut pois en enää repisi kasvojani irti peilin edessä ja miettisi sitä, miksi en koskaan riitä sinulle Uuvuin yrittäessäni muuttua sellaiseksi naiseksi, jota sinä ylpeydellä esittelisit Sinä et koskaan halunnut minua näin rikkinäisenä kuin olen, halusit puhaltaa haavani umpeen ja koota minusta ehyen Halusit itsevarman naisen, etkä epävarmaa naisen puolikasta Mutta tiedäthän sen, että tällainen minä olen; elämän sopivasti rikkoma, mutta

Liian väsyneitä jatkamaan tätä samaa vanhaa kehää meitä eivät korjaa uudet alut eivätkä toistuvat hyvästit Kauniilla sanoilla ei voida enää pelata aikaa eikä toiveitamme tulevaisuudesta yhteen sovittaa Ei mahduta samalle polulle vaikka kuinka taistelisimme Meidän oli määrä vain toisemme risteyksessä ohittaa ja toisillemme jotain elämästä opettaa Sammutetaan tällä on-off-leikillä toisistamme kaikki se, mistä aluksi viehätyimme Tukahdutetaan toisistamme kaikki kaunis, kaikki taistelemisen arvoinen Meillä on ollut pitkään jäljellä vain riitasoinnut ja kyyneleet Miksi pitäisimme niistä vielä kiinni? Me molemmat ansaitaan parempaa kuin se, mitä toisillemme tarjoillaan Revin sut palasiksi mun sanoilla, revit mut palasiksi sun teoilla Viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä, mutta tällä menolla jäljelle jää vain viha Luovutaan toisistamme nyt, kun meissä on vielä jäljellä ripaus rakkautta

" meidän lempikukka se muistuttaa minua aina Sinusta kaikesta siitä kauneudesta, jonka olet opettanut näkemään kaikesta siitä kauniista, mitä olet puolestani tehnyt tämä ruusu ei koskaan kuole, se kertoo kuolemattomasta rakkaudestani Sinua kohtaan miten ihanaa onkaan että saamme vielä kulkea täällä yhdessä saan kuulla äänesi puhelimen päässä saan tuntea halauksesi ja lähettää sinulle yllätykseksi kukkasia ne ovat onnenmuruja, joista minä elän "  

" Siitä on jo kahdeksan kuukautta kun halattiin toisiamme ja sanottiin hei hei Mutta tiesin heti, että sä olet se, joka ikuisesti mun sydämen vei Yön hämärä saattaa meidät yhä yhteen silloin,  kun sitä vähiten odotamme Se hivuttaa sun kädet mun ympärille ja mun huulet sun huulia kohti Se riisuu mun sydämen piilosta ja saa mut muistamaan sun lämmön, ja kaiken sen hyvän, mitä meidän välillä parhaimpina hetkinä pilkahteli Kun taas pitkästä aikaa kohdataan,  tunnen yhteytemme vahvistuneen entisestään Mietin, että ehkä me ollaan vihdoin toivuttu siitä, mitä huonoimmillamme olimme Ehkä ollaan nyt parempia toisillemme Ehkä meidän karmat on nyt kuitattu, ehkä jokin ympyrä on sulkeutunut Kun katsot mua syvälle silmiin, mietin vain sitä miksei me voitu onnistua Kuiskaan sun korvaan,  että mulla on ollut ikävä sua Vastaat, että sullakin on ollut ikävä mua Illan keskustelun ja hälinän lomassa, sun huulilta tippuu myös jotain tosi haurasta Sanot sen sanan, jota en uskaltanut sulta koskaan edes

 - Soitan Sinulle vain kuullakseni äänesi Se on niin kaunis ja rauhoittava Viisas, lämmin, turvallinen Siinä soi Sinun tarinasi Se lohduttaa minua Sanon Sinulle itkuni keskeltä, että " voisinpa purkittaa ääntäsi ja kuunnella sitä aina, kun tarvitsen Sinua " Kun tulee aika, jolloin et enää voi puhua, haluan löytää tavan kuulla Sinua Meidän tulee kai keksiä oma tapa puhua Ja kun ikävä kasvaa liian suureksi, laitan äänesi taustalle pyörimään Sitten olen taas turvassa, ja löydän tieni Sinun luoksesi Olen huono kuuntelemaan hiljaisuutta,  mutta lupaan kohdallasi kuunnella sitä, mitä hiljaisuudellasi minulle kerrot Voit kuiskata minulle silmilläsi, voit huutaa minulle räpäyttämällä silmiäsi, voit kertoa salaisuutesi ja suurimmat pelkosi kulmillasi voit ilmaista ilon kauniilla hymylläsi Kun hymyilet, lupaan muistaa sen miltä naurusi tuntuu ja kuulostaa Tiedä, rakkaani, se, että olet minulle aina ja ikuisesti se sama vahva, herkkä ja upea nainen, joka Sinä olit myös ennen sairastumis

Siskoni lähetti minulle viestin ja kysyi; Mitä kehosi ja mielesi kertovat, kun olet hetken hiljaisuudessa, itsesi äärellä? Milloin olet sulkenut kaikki ärsykkeet, kuten sosiaalisen median ja taustalla pauhaavan musiikin, pois?  Milloin olet kuunnellut vain sitä, mitä sisimpäsi sanoo? Mitä sinulle oikeasti kuuluu? Mitä aidosti toivot, mistä unelmoit? Viestin saadessani selaan instagramia ja musiikki pauhaa taustalla Olen vasta herännyt ja haalinut heti kasan ärsykkeitä ympärilleni Viestin luettuani pysähdyn ja oivallan, että en tosiaankaan tiedä, mitä minulle kuuluu En tiedä, miltä minusta tuntuisi kohdata itseni hiljaisuudessa, en enää muista mistä minä unelmoin Teen töitä ihmisten kanssa, myös vapaa-ajan vietän mieluiten ihmisten ympäröimänä, olen melkein koko ajan menossa, pian alkaa myös koulu, töiden lisäksi Viiletän koko ajan menemään, pakenen itseäni somen selailuun, kirjan lukemiseen, biiseihin, ja unohdan millainen ihminen minä

Jokin minussa meni entistä suuremmalle solmulle, kun tiemme erkanivat Ajattelin olevani valmis luopumaan sinusta, mutta tulet minua vastaan jopa unissa Erehdyn vertaamaan kaikkia uusia ihmisiä sinuun, eikä kukaan ole niin kuin sinä Kun tuntemattomat ihmiset koskettavat minua, suljen silmäni ja pakenen Irrotan mieleni ja sieluni kehostani, kehoni on kyllä paikalla, mutta muuten olen muualla Kukaan ei voi koskettaa minua tavalla, jolla sinä minua kosketit Kosketit minua jostain niin syvältä, ettei sinne monet etsivätkään löydä Kun joku lähestyy ja suutelee minua, tunnen valtavaa pakokauhua Alan aina puhumaan siitä vanhasta säännöstä, jota sinullekin aikoinaan mainostin " Ei pusuja ilman tunteita " Haluan suudella ainoastaan sinua, koska luonasi olen kotona Olet ainoa, joka on kestänyt sen,  mitä minä kaikessa kaoottisuudessani olen Olet ainoa, joka on taistellut vuokseni, ja meidän vuoksi Kiitos että olit, kunpa olisit yhä, tässä näin, lä

Sun silmät on syvemmät kuin avaruus niitä katsoessa näen elämän kaikki sävyt kirkkaimmat ja tummimmat Tiedät miltä tuntuu koskettaa kuolemaa olet ollut pohjalla niin monta kertaa mutta olet myös aina noussut ylös Kaikki sinussa on niin kaunista, uskosi, herkkyytesi, kykysi rakastaa, se miten kuuntelet Olet vahvin kaikista, olet luultavasti perinyt vahvuutesi meidän äidiltä Olen kiitollinen siitä, että saadaan tutustua toisiimme uudestaan En koskaan olisi arvannut, millaiset tiet joutuisimme erillämme kulkemaan Olisinpa voinut puolustaa sua silloin, kun et ollut tarpeeksi vahva puolustamaan itseäsi Olisinpa voinut halata sua silloin, kun koko maailma sun ympärillä tuntui kylmältä ja pelottavalta Olisinpa ollut tarpeeksi vahva ollakseni sinulle läsnä Mutta nyt on onneksi uusi aika, uusi sivu elämässä, ja me ollaan tässä, yhdessä  Ajatella, että nyt voidaan käydä yhdessä kävelyllä ja nauraa

Sama tyttö sama nainen samat mustelmat Erona kuitenkin vuodet ja tieltä pois siirretyt vuoret Herkkä ja hauras tyttö Herkkä ja vahva nainen Se minä olin Se minä olen Sisälläni asuu yhä paljon samaa epävarmuutta, samaa kipua, samaa ankaruutta, samaa itseinhoa, samaa pelkoa, kuin tuossa mustavalkoisen kuvan tytössä, pienessä minussa Mutta enää nuo asiat eivät saa minusta liian vahvaa otetta ne eivät saa minua häpeämään niin syvästi, ettenkö nostaisi katsettani maasta Minä uskallan olla se ihminen, jonka vielä joskus niin kovasti yritin tappaa, tukahduttaa Haluaisin halata pikkuista minua ja pyytää anteeksi, anteeksi sitä,  etten osannut nähdä itsessäni mitään arvokasta Haluaisin halata pikkuista minua ja kuiskata korvaan, että kyllä se siitä, ymmärrän sinua ja olen sinun tukena Haluaisin sanoa pikkuiselle minulle, että et ole yksin Sanoisin, että on aina olemassa joku, joka ottaa

Provosoin sua, jotta satuttaisit mua Pyydän sua sanomaan ne sanat, jotka vie alta mun jalat Puhu niistä muista, puhu niistä ylistävästi ja kauniisti Sillä tavalla, miten et enää koskaan mulle tekisi Kuvaile mua hulluksi ja lataa pöytään ne faktat,  että tällä tavalla mitään en saa kestämään Sano vielä kerran se, miten mun kannattaisi käydä puhumassa psykologille Sano vielä kerran se, miten et koskaan päässyt mun sisälle Et tiedä mitä on näiden silmien takana, kun mä en koskaan katso silmiin Paitsi sellaisina hetkinä, kun unohdan sen että voisit kääntää selkäsi ja lähteä Tällä tavalla saamme aina toisistamme vain puolet, meillä on yhdessä kai liian painavat huolet En saa sua rakastamaan mua, vaikka rakastaisin maailman loppuun asti sua Siksi pyydänkin, että jos vielä joskus törmätään, älä pyydä mua mukaasi lähtemään Äläkä kysy, mitä mulle kuuluu, koska en oo silloinkaan yli susta Tiedät kyllä sen, että jätit sun kokoisen  puuttuvan palasen, sinne