Beautifully Unfinished

Tänään ajattelin kirjoitella kaksosuudesta. Millaista oli kasvaa kaksosena? Koenko vertailua välillämme? Millaisena koen kaksosten välisen yhteyden? Miltä tuntui kun molemmat sairastuimme? Millaista oli siirtyä itse elämässä eteenpäin, kun toinen kävi vielä läpi omaa helvettiään? Millainen suhteemme on nykyään? Kaksosuuden risut ja ruusut?  Ennen kuin aloitan, pakko vielä mainita, että postaus tulee olemaan täysin omiin tuntemuksiini ja näkemyksiini perustuva. Voi siis olla, että siskoni on nähnyt ja kokenut osan asioista toisin. Aloitetaan vaikka siitä, millaista oli kasvaa kaksosena.  Minä ja Jonna ollaan jo pienestä pitäen oltu hyvin omanlaisia persooniamme. Minä olen aina ollut meistä kahdesta se suorasukaisempi ja riehakkaampi tapaus. Jonna puolestaan on ollut jo lapsesta saakka kauniilla tapaa herkkyytensä ulos näyttävä, pohjattoman kiltti ja harkitsevainen ihminen. Koinkin pienenä vahvaa suojelunhalua Jonnaa kohtaan, sillä ajattelin, että hänen ääretöntä hyvän

"Vain muutama viikko sitten olit nauravainen ja täynnä elämää, aivan kuin luonto kevääseen kääntyessään Ajattelin pärjäämisesi olevan itsestään selvää, olethan tavattoman sitkeä,  kuin aavikon kuivuuden keskelle puhkeava kukkanen Kuullessani voimiesi äkisti heikenneen, ajattelin sen olevan vain väliaikaista, niin kuin muuttolintujen matka etelään talven ajaksi Ajattelin sinun vielä nousevan vuoteeltasi, aamuauringon mukana säihkyen Mutta kun kohtasin sinut pitkästä aikaa kasvotusten, tajusin tilanteen luonteen Elämä silmistäsi oli jo karkaamaisillaan Ja h auras, mutta aina kovin ystävällinen hymysi, kuiskasi minulle viimeiset hyvästit Hyvästit saavat minut aina kauhun valtaan,  Sillä tiedän, mitä viimeiset hyvästit tarkoittavat Sinun kohdallasi ne tarkoittavat sitä,  etten enää tässä elämässä saisi halata sinua tuntien olevani turvassa kaikelta pahalta Etten saisi haistaa tupakkaa iholtasi ja naurahtaa sille, miten kylmän järkeväs

Tänään ajattelin kirjoitella hieman ajatuksiani kehooni liittyen. Millainen suhde minulla on kehooni tänä päivänä? Mikä on ollut naiseksi kasvamisessa haastavinta? Mistä pidän kehossani eniten? Mistä vähiten?  Aloitetaan vaikka siitä, millainen suhde minulla on ollut kehooni lapsena. Olen pienestä pitäen ollut melko sirorakenteinen ja suhteellisen sporttinen. Harrastin pienempänä paljon liikuntaa. Kävin vanhempieni mukana lenkeillä ja meillä oli tapana perheen kanssa käydä vähintään kerran viikossa uimassa. Harrastin viisi vuotta nykytanssia, myöhemmin zumbailin. Kokeilin kaikkea aina jalkapallosta suunnistukseen. Rakastin liikkumisen tuomaa hyvää oloa, mutta vastapainoksi rakastin myös kaikkea makeaa yli kaiken. Minua pidettiinkin perheemme, tai no varmaan koko sukumme, herkkusuuna. Olin yleensä se, joka söi irtokarkit ennen lämmintä ruokaa ja joka pystyi vetämään kaksitoista korvapuustia päivässä.  Koen, että lapsena suhteeni kehooni oli melko tavanomainen. Viihdyin kehos