Tasan kaksi vuotta ja neljä kuukautta sitten tapasin Sinut ensimmäistä kertaa Ajattelin, että olisit minulle vain vieras, hetken huuma ja helpot hyvästit Miten väärässä olinkaan Vuoden 2019 kesällä, juhannuksen tienoilla, istuessani sylissäsi puistossa, tajusin rakastuneeni Sinuun Edes aurinko, jonka säteissä kylvimme, ei lämmittänyt minua niin kuin Sinä Tunnuit kodilta, jonka seinien sisällä ei koskaan tarvitsisi palella Sinä ymmärrät minua eri tavalla kuin muut, näet potentiaalini minuakin selvemmin Sinulle olen pystynyt uskomaan syvimmät pelkoni, ja olet ollut vahvempi kuin kukaan, sillä olet yhä siinä Ollaan sanottu hyvästit sata ja yksi kertaa, mutta mikään ei vedä sille tunteelle vertaa, joka magneetin tavoin vetää minut takaisin luoksesi Meidän tulevaisuus on vielä epävarmaa, koska ollaan elämälle velkaa outoa karmaa Mutta toivon että sen jälkeen, kun kaikki on kuitattu, olen yhä sun ja sä olet yhä mun