Beautifully Unfinished

Ei ole kai olemassa lopullisia hyvästejä sillä magneetti on liian vahva meidän kahden välillä Joka kerta kun me halataan ja sanotaan, että " tää oli tässä ", tiedetään molemmat, että tää ei ollut tässä Jos ei nähdä päivien, viikkojen tai kuukausien päästä, niin nähdään  viimeistään seuraavassa elämässä Ollaan juuri ne tyypit, joita mekin katsotaan hieman vinoon ja pohditaan, että miksi nuo kaksi ihmistä eivät osaa irrottaa Pala palalta ja murunen kerrallaan, toisiamme rikotaan ja sitten taas hetken päästä kasataan Tanssitaan yhdessä, mutta eri musiikin tahtiin Emme osaa viedä toisiamme oikeaan suuntaan, vaan kompastellaan toistemme askeliin Täytyy kai vain myöntää, että me ei osata sitä onnellista elokuva-rakkautta, sitä mistä haaveilin aina nuorena Ajattelin että rakkaus olisi helppoa, mutta miten naiivi olinkaan Vai onko rakkaus oikeasti helppoa, mutta me vain teemme siitä vaikeaa Emme osaa löytää onnellista loppua,  siksi kai irti päästämis

" Aurinko laskee, kun taas humalatila nousee Kello ei ehdi edes puoleen yöhön asti, kun minä olen jo kadottanut ajantajuni ja muistikuvani alkavat takkuilla Humallun taas niin vahvasti,  että kadotan otteen itsestäni - ja sitten se sama vanha ikävä saapuu halailemaan minua Illat tuntuvat päättyvän melkein poikkeuksetta samalla tavalla, vaikka aina välissä ehdinkin taas vannoa, että kaikki muuttuu jälleen huomenna En osaa kohtuutta, enkä osaa lopettaa ajoissa tai päästää irti myrkyllisistä tavoista Mieleni on aina joko ihan paskana tai sitten olen taivaissa Ei ole olemassa tasapainoa enkä vieläkään ole oppinut omia rajoja Minulla on iloisen tytön syndrooma, ja sillä tarkoitan sitä loputonta naurua Peitän itseni sen kaiken alle Ja jopa ilman vaatteita, jatkuva höpötykseni toimii minun peittona Olen tässä, mutta en kuitenkaan ole Sanot taas, että minusta on vaikea saada otetta ja minä hymähdän, sillä tunni

" Kun toivo ja sen sytyttämä lohtu hyvästelivät meidät jättäen meille seuraksemme vain lohduttoman ja vaikeasti nieltävän totuuden, kävin mielessäni matkan syvän epätoivon kautta sellaiseen olotilaan, jossa toivoa ei oikeastaan edes tarvita Elämää on olemassa myös ilman toivoa, sen minä opin " Annoin aiemmin toivolle liian paljon painoarvoa Elin ajatuksessa, että toivo on ikään kuin pelastusköysi, johon tarraudutaan aina vastoinkäymisiä kohdatessa Toivo piti ikään kuin hengissä, "ilman toivoa ei ole elämää"  oli yksi tutuimmista mantroistani Ajattelin, että niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa Mutta asia ei ehkä olekaan niin mustavalkoinen Sillä jälkeenpäin ajateltuna toivo on lopulta menetetty useasti; toivo on lähtenyt ovesta ulos viimeistään sellaisina hetkinä, kun on ollut kohdattava se fakta, että mitään ei ole tehtävissä ja edessä on luopuminen Tai kun edessä on ollut sairaus tai muu sellainen asia, jota ei vain p

" Olet tärkeä, sinä sanoit ja käänsit selkäsi minulle Tiedän, että suhteemme oli myrskyisä  Tiedän, että siinä oli paljon myrkkyä Mutta jos koskaan merkitsin sinulle yhtään mitään, et olisi lähtenyt luotani tällaisena aikana, kun minä tarvitsisin eniten tukea Anteeksi ne vihaiset sanat, jotka sinua päin pettyneenä syljin En tarkoittanut työntää sinua lopullisesti pois, ajattelin että vielä sopuun päästy ois Tulisitpa takaisin luokseni, kuulisimpa vielä sinun rauhoittavan äänesi Kunpa katsoisit minua syvälle silmiin ja lupaisit, että et ole lähdössä luotani minnekään Ihan niin kuin silloin ennen, kun emme olleet vielä toisiamme palasiksi repineet Voi maailmankaikkeus,  kerro minulle,  miksi minut pakotetaan luopumaan kaikesta siitä,  mitä eniten rakastan  Mitä elämän täytyy opettaa minulle näin ikävällä tavalla, voinko oppia läksyni jotenkin toisin? Antaisin pois kotini ja kaikki tavarani, antaisin poi

Alustetaan tätä kirjettä vaikka sen verran, että meidän perheemme käy läpi tällä hetkellä vaikeita aikoja, sillä saimme hiljattain erittäin kipeitä uutisia. En lähde avaamaan tätä asiaa - ainakaan tässä vaiheessa - tämän enempää, mutta halusin kuitenkin jakaa äidilleni kirjoittaman kirjeen täällä blogissa. Kirjoitin kirjeen äitienpäivää silmällä pitäen, mutta nämä asiat voisin äitilleni sanoa vaikka joka päivä.  " Äiti, jos Sinä olisit tunne, olisit rakkaus Samaan aikaan herkkä ja vahva, kaunis ja haavoittuvainen, rohkea ja hieman pelokas Olisit tunne, jonka jokainen meistä  haluaisi edes joskus elämässään tuntea Kun kaaduin pienenä pyörällä ja löin polveni asfalttiin, Sinun puhalluksesi oli asfaltin repimään haavaan paras lääke Muistan miten puhalluksesi rauhoitti hätääni Ja yhä, nyt kun olen aikuinen, Sinä olet se, joka saa haavani paranemaan nopeiten Sanot minulle aina, että kaikki kyllä järjestyy ja silität minua lempeällä äänelläsi Sinä saat minut uskomaan