Beautifully Unfinished

"Se oli vain silmänräpäys, kun koti muuttui kahden osoitteen sijaan kolmeen osoitteeseen. Kaikki muuttui hetkessä, enkä oikein tiedä mitä tuntea. Toinen teistä särkyi, toinen puolestaan eheytyi. Tuntuu mahdottomalta tuntea iloa toisen puolesta, kun näkee toisen olevan niin käsittämättömän hajalla. Tuntuu mahdottoman vaikealta tulla kylään sinne kotiin, jossa elin suurimman osan elämästäni. Sinne kotiin, jonka pihassa minä lapsena ystävieni kanssa juoksentelin ja nauroin. Kotiin, jonka seinät kätkivät sisäänsä niin paljon onnea, rakkautta, kipuja ja suruja. On vaikea myöntää ääneen, että joskus kaksi niin rakasta ihmistä toimivat paremmin erillään. On vaikea hyväksyä se, että suurinkin rakkaus voi kuolla tai muuttaa muotoaan. Mutta sen tiedän, että minä rakastan teitä kumpaakin ikuisesti yhtä paljon, rakastan teitä ehdoitta, vaikka en aina sitä osaa osoittaakaan. Olette sankareitani ja loistavampia tähtiäni, ihmisiä, joita virheistännekin huolimatta katson ylöspäin. Anteeksi

Tiedättekö mitä? Tänään kävin viimeistä kertaa tapaamassa psykiatrisen puolen lääkäriä. Tänään sanoin teininä inhoamalleni lääkärille, etten ole hänelle mistään katkera. Kiitin häntä ja kun hän halusi kätellä minua toivottaakseen minulle hyvät jatkot, minä levitin käteni ja halasin häntä. Toivotin hyvää jatkoa myös hänelle ja purskahdin itkuun. Itkin onnesta ja tärisin. Minä olen vapaa. Minä olen terve. Minä olen elossa. Kahdeksan vuoden jälkeen kaikki on ohi. Kaikki peltolassa viettämäni hetket eri osastoilla ovat vain historiaa. Kaikki siellä vietetyt syntymäpäivät, joulut ja muut pyhät ovat enää vain osa elettyä elämää. Vuosien terapia peltolassa tuli päätökseensä, eikä minun enää ikinä tarvitse kävellä niiden ovien ja ikkunoiden ohitse, joiden takana minä elin teinivuoteni. Seinät, joiden ohi kävelin aina terapiaan mennessä, kätkivät taakseen valtavan paljon kipua. Niiden sisään mahtui -ja mahtuu yhä- rikkinäisiä sieluja, jotka kaipaavat eheytymistä. Tunnen syvää surua ja myötätun

Pakokauhu. Takertuvaisuus. Mustasukkaisuus. Päättämättömyys. Tänään ajattelin puhua ihmissuhteista ja siitä, millaisia haasteita itselläni on ollut yrittäessäni rakentaa ihmissuhdetta, johon sisältyy hieman muutakin kuin pelkkää kaveruutta. Vaikka en ole koskaan ollut suhteessa, jossa joku olisi ollut 100%:sti minun tai jossa olisin ollut 100%:sti jonkun toisen, olen silti kokenut suhteita, joihin on sisältynyt paljon sitä, mitä parisuhteisiin ajatellaan kuuluvaksi; intohimoa, syvällisiä keskusteluja, tasapainottelua sekä hyvien että kehitettävien puolien välillä, välittämistä ja jonkin verran riitojakin.  Ihmisten on helppo ajatella, että minussa täytyy olla jotakin vikaa tai jotakin helvetin outoa, koska kyllähän nyt tähän ikään mennessä kumppani pitäisi löytää. Kyllä nyt kaksikymmentäyksivuotiaalla tulisi olla ainakin yksi rakkaussuhde takana. Aiemmin ehkä itsekin sorruin ajattelemaan tuohon tapaan, mutta kun pureutuu asiaan syvemmin, niin kyse ei ole siitä ettenkö kelpaisi kenell

" Rakastan Sinua. Olet minulle enemmän kuin kukaan pystyy koskaan ymmärtämään. Sinä olet jakanut kanssani enemmän kuin kukaan ikinä. Sinun hyvyytesi saa minut hiljaiseksi. En ole eläissäni tavannut tuollaista ihmistä. Olet sydämeltäsi oikea enkeli; puhdas ja hyväntahtoinen. Sinä et koskaan tahallasi satuttaisi ketään. Sinä olet se, jota katson ylöspäin, vaikka saattaisin joskus suutuspäissäni Sinua loukata. Tiedä se, etten koskaan tarkoita mitään niistä rumista sanoista, jotka saattavat suustani karata. Sinun silmäsi ovat kuin omani, siksi kai näemmekin toistemme sieluihin niin selvästi. Aistimme toistemme tunteet ilman sanoja, ilman että olemme edes samassa tilassa. Meidän välinen yhteys on kuin taikaa, se on ainutlaatuinen ja kestää ikuisesti, läpi elämän ja sen jälkeenkin. Niin minä haluan uskoa. Kiitos, että olet pysynyt vahvana ja elossa, vaikka Sinut on niin luvattoman monta kertaa meinattu viedä minulta ja meiltä kaikilta pois. En koskaan voisi kai kuvitella elämää i