Ikuisuusjuttu
Kaipaan perhettäni, joten kirjoitanpa perheeseeni liittyvän postauksen. Perhe on ollut minulle aina tärkein asia elämässäni, ja jotenkin sen tärkeys on korostunut erityisesti viime vuosina. Tarkoitan tällä sitä, että nyt aikuisena pidän perhettäni hyvin erilaisessa arvossa, kuin pidin perhettäni esimerkiksi teini-iässä. Teininä olin vanhempiani kohtaan melko hankala ihminen, enkä osannut kunnioittaa heitä heidän ansaitsemallaan tavalla. Vasta viimeisen parin vuoden aikana olenkin oikeastaan oivaltanut sen, miten valtavan ihanat vanhemmat minulla onkaan. Ja olen ymmärtänyt sen, että vanhemmista ei aikuisuuden(kaan) myötä tarvitse irtaantua kokonaan. Sitä voi olla aikuinen, ja silti toisinaan tukeutua omiin vanhempiinsa. Olen kuluneiden vuosien aikana keskittynyt rakentamaan omanlaistani elämää ja haahuillut läpi erilaisia mielentiloja, minkä sivussa minulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa perheelleni. Myös välimatka ja erilaiset ajanjaksot kunkin meidän elämässä ovat tehneet näkemisestä