Beautifully Unfinished

" Siitä on jo kahdeksan kuukautta kun halattiin toisiamme ja sanottiin hei hei Mutta tiesin heti, että sä olet se, joka ikuisesti mun sydämen vei Yön hämärä saattaa meidät yhä yhteen silloin,  kun sitä vähiten odotamme Se hivuttaa sun kädet mun ympärille ja mun huulet sun huulia kohti Se riisuu mun sydämen piilosta ja saa mut muistamaan sun lämmön, ja kaiken sen hyvän, mitä meidän välillä parhaimpina hetkinä pilkahteli Kun taas pitkästä aikaa kohdataan,  tunnen yhteytemme vahvistuneen entisestään Mietin, että ehkä me ollaan vihdoin toivuttu siitä, mitä huonoimmillamme olimme Ehkä ollaan nyt parempia toisillemme Ehkä meidän karmat on nyt kuitattu, ehkä jokin ympyrä on sulkeutunut Kun katsot mua syvälle silmiin, mietin vain sitä miksei me voitu onnistua Kuiskaan sun korvaan,  että mulla on ollut ikävä sua Vastaat, että sullakin on ollut ikävä mua Illan keskustelun ja hälinän lomassa, sun huulilta tippuu myös jotain tosi haurasta Sanot sen sanan, jota en uskaltanut sulta koskaan edes

 - Soitan Sinulle vain kuullakseni äänesi Se on niin kaunis ja rauhoittava Viisas, lämmin, turvallinen Siinä soi Sinun tarinasi Se lohduttaa minua Sanon Sinulle itkuni keskeltä, että " voisinpa purkittaa ääntäsi ja kuunnella sitä aina, kun tarvitsen Sinua " Kun tulee aika, jolloin et enää voi puhua, haluan löytää tavan kuulla Sinua Meidän tulee kai keksiä oma tapa puhua Ja kun ikävä kasvaa liian suureksi, laitan äänesi taustalle pyörimään Sitten olen taas turvassa, ja löydän tieni Sinun luoksesi Olen huono kuuntelemaan hiljaisuutta,  mutta lupaan kohdallasi kuunnella sitä, mitä hiljaisuudellasi minulle kerrot Voit kuiskata minulle silmilläsi, voit huutaa minulle räpäyttämällä silmiäsi, voit kertoa salaisuutesi ja suurimmat pelkosi kulmillasi voit ilmaista ilon kauniilla hymylläsi Kun hymyilet, lupaan muistaa sen miltä naurusi tuntuu ja kuulostaa Tiedä, rakkaani, se, että olet minulle aina ja ikuisesti se sama vahva, herkkä ja upea nainen, joka Sinä olit myös ennen sairastumis

Siskoni lähetti minulle viestin ja kysyi; Mitä kehosi ja mielesi kertovat, kun olet hetken hiljaisuudessa, itsesi äärellä? Milloin olet sulkenut kaikki ärsykkeet, kuten sosiaalisen median ja taustalla pauhaavan musiikin, pois?  Milloin olet kuunnellut vain sitä, mitä sisimpäsi sanoo? Mitä sinulle oikeasti kuuluu? Mitä aidosti toivot, mistä unelmoit? Viestin saadessani selaan instagramia ja musiikki pauhaa taustalla Olen vasta herännyt ja haalinut heti kasan ärsykkeitä ympärilleni Viestin luettuani pysähdyn ja oivallan, että en tosiaankaan tiedä, mitä minulle kuuluu En tiedä, miltä minusta tuntuisi kohdata itseni hiljaisuudessa, en enää muista mistä minä unelmoin Teen töitä ihmisten kanssa, myös vapaa-ajan vietän mieluiten ihmisten ympäröimänä, olen melkein koko ajan menossa, pian alkaa myös koulu, töiden lisäksi Viiletän koko ajan menemään, pakenen itseäni somen selailuun, kirjan lukemiseen, biiseihin, ja unohdan millainen ihminen minä

Jokin minussa meni entistä suuremmalle solmulle, kun tiemme erkanivat Ajattelin olevani valmis luopumaan sinusta, mutta tulet minua vastaan jopa unissa Erehdyn vertaamaan kaikkia uusia ihmisiä sinuun, eikä kukaan ole niin kuin sinä Kun tuntemattomat ihmiset koskettavat minua, suljen silmäni ja pakenen Irrotan mieleni ja sieluni kehostani, kehoni on kyllä paikalla, mutta muuten olen muualla Kukaan ei voi koskettaa minua tavalla, jolla sinä minua kosketit Kosketit minua jostain niin syvältä, ettei sinne monet etsivätkään löydä Kun joku lähestyy ja suutelee minua, tunnen valtavaa pakokauhua Alan aina puhumaan siitä vanhasta säännöstä, jota sinullekin aikoinaan mainostin " Ei pusuja ilman tunteita " Haluan suudella ainoastaan sinua, koska luonasi olen kotona Olet ainoa, joka on kestänyt sen,  mitä minä kaikessa kaoottisuudessani olen Olet ainoa, joka on taistellut vuokseni, ja meidän vuoksi Kiitos että olit, kunpa olisit yhä, tässä näin, lä