Päiväkirjan tahmeita sivuja

" Kuin lentävän kyyhkysen siivet,

ovat kauniisti taipuvaiset ripsesi

Ihailen niitä

Ihailen sinua

Sinä rikoit minussa jotain

Jotain sellaista,

jonka kuuluikin mennä rikki

Sinun äänesi pehmeys tuudittaa minua,

sen sävy tekee oloni turvalliseksi

Pitelet minua sylissäsi, 

pelkästään katsomalla minua päin

Tunnenkohan koskaan samoin kenenkään muun kanssa "

"  Sinä hiivit ajatuksiini,

taas

Kello on liikaa,

enkä tiedä mitä tuntea,

en tiedä mitä ajatella

Sinusta

Meistä

Meitä ei edes ole

mutta en osaa enää ajatella elämää ilman sinua

Henkeni salpaantuu,

 ja se alkaa

Kyyneleet kastelevat sylini 

Raajani alkavat puutua

Kävelen edestakaisin asunnossani

Sitten minusta tuntuu siltä kuin kuolisin,

ja niin päädyn soittamaan itselleni ambulanssin

Tässä kaikessa on kyse jostain paljon syvemmästä

Minä en pelkää kuolemaa

en kai menettämistäsikään

Minä pelkään itseäni

syvintä itseäni

Sitä,

mitä joutuisin kohtaamaan,

kun minulla ei enää olisi ketään,

johon turvautua "

"  Kuljeskelen kaduilla

silmät lasittuneina

Minun pitäisi kai katsoa eteeni

Katsoa,

mitä ympärilläni tapahtuu

Mutta en osaa nähdä mitään tai ketään,

paitsi oman tuskani

Se puhuu niin lujaa minulle,

etten kykene kuulemaan muita sen lävitse

Anteeksi itsekkyyteni,

tänään en pysty parempaan

Tänään minä en ole olemassa kenellekään muulle

kuin itselleni 

Tänään minä olen se nainen,

jonka läpi katsotaan "

"  Se oli niin tahmainen yö

Pimeä, paha, humaltunut yö

Anteeksi rakas kehoni,

että annoin sen tapahtua

Anteeksi, 

että niin kävi

En osannut taistella

Muistan kun katsoin sinua

Muistan kuinka käskin sinua painumaan ulos ovestani

Kun olit lähtenyt

Kun olit painanut oven kiinni,

tunsin koko kehoni täyttyvän vihasta

Purin hampaitani yhteen

ja hengitin syvään

Oloni oli kamalan likainen

Oli myöhäinen yö, 

kun pesin koko asuntoni läpikotaisin

Pesin kaiken,

mihin sinä olit koskenut

Lopulta istahdin suihkun lattialle,

toivoen sen puhdistavan minut

Olin rikki,

olin rikki vuoksesi

Minä pelkäsin vuoksesi,

pelkäsin niin,

että melkein kadotin järkeni

Mutta annan silti sinulle anteeksi,

saat anteeksi,

vaikka et koskaan edes ymmärrä tehneesi minulle väärin"