Kymmenen faktaa

Tänään ajattelin kirjoittaa kymmenen faktaa minuun/elämääni liittyen, jotta ihmiset, jotka eivät minua vielä aiemman blogini tai "oikean elämän" pohjalta tunne, oppisivat tuntemaan minua edes ripauksen enemmän. Kirjoitan nämä faktat ylös myös siksi, koska olen muuttunut vuosien aikana paljon ja nyt tunnen ja tiedän paljon aiempaa paremmin, kuka ja millainen ihminen Meiju on. Eiköhän aloiteta.

1. Olen biseksuaali. En oikeastaan edes tiedä, miksi halusin sanoa tämän. Ehkä siksi, etten tätä asiaa ole koskaan somessa -enkä oikein muuallakaan- ääneen huudellut. Enkä kyllä ole kokenut tarpeelliseksi huudellakaan, sillä jokainen saa minun maailmassani olla tismalleen sitä mitä on, olipa kyse sitten uskomuksista, suuntautumisesta tai ihon väristä. Mutta sanon tämän ehkä siksi, että olen itse hyväksynyt tämän asian vasta viime vuosina, tai sanotaanko, että olen vasta hiljalleen tullut sinuiksi asian kanssa. Tiesin jo nuorempana, että ihastun ihmiseen, eikä ihmisen sukupuoli vaikuttanut siihen. Pystyin aina näkemään itseni paitsi naisen, myös miehen kanssa. Tai no, en ihan aina. Oli minulla teini-iässä "kausi", jolloin kielsin asian itseltäni. Ajattelin olevani jollain tapaa kieroutunut, sillä pienellä paikkakunnalla, josta olen kotoisin, oli vaikeaa olla oma itsensä. Minusta tuntui, että suljetulle osastolle joutuminen sai minut näyttämään kaikkien silmissä hullulta, ja jos olisin silloin sanonut ihmisille olevani myös jotakin muuta kuin hetero, olisin ollut varmaan muiden silmissä tuplasti sairaampi ja hullumpi. Kaikki ne haukkumasanat, selän takana puhumiset ja säälivät katseet tekivätkin minulle helpoksi päätöksen muutosta Ouluun. Täällä olen paljon vapaampi, enkä ole koskaan kaivannut Oulaisiin. Ainoa asia mitä sieltä joskus kaipaan, on lapsuudenkoti ja siellä muodostetut hyvät ja turvalliset muistot. Mutta niin, nyt on hyvä. Enää en häpeä. 


2. Kuuntelen musiikkia aina. Siis aina, kun mahdollista. Yksin kotona. Aamulla, illalla, päivällä, ulkona kuulokkeista, sisällä koneelta. Kuuntelen musiikkia meikatessa, kävellessä, syödessä, pukeutuessa, joskus suihkussakin. Rakastan uusien biisien makustelemista, rakastan rytmejä, diippejä sanoituksia, tunteita, joita musiikki minussa herättää. Musiikki on seuranani niin sydänsuruissa kuin bailufiiliksissäkin. Musiikki on huumeeni, olen koukussa siihen. Menen musiikin ansiosta eufooriseen tilaan. Ulkona tepastellessani musiikki kadottaa minulta ohi ajavat ja kävelevät ihmiset, se vie minut maailmaan, jonka tarvitsen vastapainoksi arjelle ja todellisuudelle. Olen aina ollut mielikuvitusmaailmassa elelelijä, niin lapsena kuin aikuisenakin. Sen "oman maailman" avulla minä jaksan. Jotkut löytävät "oman maailmansa" hiljaisuudessa ja rauhoittuvat siten, minä teen saman musiikin avulla. Osastolla ollessani minulla oli aina radio päällä ja kun halusin kadota karusta todellisuudesta, minä keskityin vain tanssimaan musiikin mukana. Samaistuin lauluissa koettuihin sydänsuruihin ilman, että olin kokenut yhtäkään sydänsurua tai ihmissuhdedraamaa. Pystyin aina jotenkin hassusti samaistumaan siihen kipuun, mikä toisen menettämiseen liittyi. Ja nyt vanhempana, kun on elänyt ja kokenut asioita, pystyy vielä aiempaa paremmin heittäytymään musiikin luomiin tunnetiloihin. Minä yksinkertaisesti rakastan musiikkia ja sitä, mitä se saa aikaan, musiikki on mielettömän voimaannuttava asia.


3. Minulla on oltava aina jokin pahe. Puhun teille paljon itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta, sekä siitä, kuinka olen oppinut välittämään itsestäni. Ja kyllä, niin minä olenkin, mutta se ei ole koko totuus. Olen nimittäin aina koukussa johonkin vähemmän terveyttä tukevaan juttuun. Joskus yhdeksäntoistavuotiaana vedin röökiä vuoden ajan posket lommolla, kunnes tajusin, ettei se ole minun juttuni. Minä vedin tupakkaa aina muka johonkin tunteeseen, milloin stressiin, milloin ahdistukseen, milloin hyvään oloon. Aina oli jokin syy polttaa. Myöhemmin kuviin astuivat baareilu ja muunlainen sekoilu. Tein asioita, jotka vahingoittivat minua epäsuorasti. Tai suorasti. Ei sillä ole väliä, mutta tein asioita, jotka saivat minut nolaamaan itseni muiden edessä ja jotka nöyryyttivät minua. Olin välillä niin humalassa, etten tiennyt kuka toi minut kotiin ja kerran taisin joutua ambulanssinkin kyytiin. On kamalaa menettää sillä tavalla kontrolli itsestä, mutta kai join pahaan oloon. Tai sitten vedin vain pään täyteen mitään ajattelematta. Yritän koko ajan opetella terveitä tapoja toimia, sillä olen tottunut hukuttamaan suruni johonkin paheeseen. Olen tottunut ajattelemaan, että asiat järjestyvät kyllä, ja että käyn läpi huonoja vaiheita vain oivaltaakseni kantapään kautta, mitä oikeasti tarvitsen. Minä kun olen vähän sellainen kantapään kautta oppija.


4. Pelkään paljon. Pelkäsin lapsena mörköjä ja tietyntyylisiä ihmisiä. Pelkäsin tuottavani pettymyksen jollekin, siitä kai ankaruus itseäni kohtaan on syntynytkin. Olen pelännyt elämää ja kuolemaa, olen oireillut paljon pelkojeni vuoksi. Minulla on sairauksien pelko, kontrollin menettämisen pelko, lähelle päästämisen pelko, satutetuksi tulemisen pelko. Pelkäsin alkuvuodesta niin paljon jo pelkkää hengittämistä ja nielemistä, etten saanut nukuttua ja ravasinkin päivystyksessä monta kertaa viikossa. Saatoin myös esimerkiksi kahvilassa kahvia juodessani saada ajatuksen, että ei hitto, minulla ei ole voimaa nostaa kahvikuppia. Sitten säntäsin taksilla päivystykseen ajatellen, että minulla on vähintäänkin aivokasvain tai ms-tauti. Kun ajattelin olevani voimaton, minusta tuli voimaton. Olin aivan pelosta sekaisin. Katsoin tv-ohjelmia pelkojeni läpi, näin pahimmat pelkoni kaikkialla. Voin vain kiittää Luojaa, etten vaipunut pelkojeni vuoksi epätodelliseen tilaan, sillä se ei ollut kaukana. Mieli on hauras ja se voi sairastua kenellä tahansa meistä. Minä yhä pelkään paljon, mutta en niin paljon kuin alkuvuodesta. Käsittelen joka päivä sitä, miksi pelkään niin paljon ja mistä pelkoni voivat johtua. Yritän saada itseni tajuamaan, etteivät pelot ole todellisuus, vaikka ne siltä tuntuvatkin. Yritän hengittää syvään ja opetella lohduttamaan itseäni, kun tunnen paniikin valtaavan kehoni jokaisen solun. Matkaa pelottomaan olotilaan on paljon, mutta tiedän että jonakin päivänä oloni on myös pelkojen osalta kevyempi. Tiedän, että selviän, vaikka pelkoni ovatkin tällä hetkellä minua vahvempia.


5. Koukutun helposti. Tarkoitan sitä, että jään koukkuun helposti esimerkiksi jonkun tietyn ihmisen seuraan. Jään koukkuun eri sarjoihin, etenkin kaikkeen järjettömään hömppään. Nytkin olen katsonut netflixistä "me, you and her"-nimistä sarjaa monta jaksoa putkeen, enkä millään malttaisi lopettaa. Olen myös pahasti koukussa shoppailuun. Aina kun rahaa on vähänkään ylimääräistä, niin kiertelen kauppoja ja ostelen kaikkea enemmän tai vähemmän tarpeellista. Minun on aina muka pakko saada jotakin, vaikka vaatehuoneessani ei ole tilaa enää yhdellekkään vaatteelle. Pitäisi opetella myös sitä luopumista. Myös joihinkin ruokiin olen koukussa, erityisesti kaikkiin epäterveellisiin ruokiin, heh.


6. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta. Olen oikeastaan aloittanut kirjoittamaan kirjaa, mutta viime aikoina työt ja muut jutut ovat vieneet niin paljon voimia, ettei motivaatiota sen kirjoittamiseen ole juurikaan ollut. Mutta ehkä vuoden, parin päästä se on valmis. Saa nähdä. En ota paineita. Kirjoittaminen on minulle rakas harrastus, enkä halua kirjoittaessa tuntea minkäänlaista pakkoa, sillä se näkyy heti tekstissä. Kirjoittaminen onnistuu parhaiten silloin, kun tulee sisäinen palo päästä jakamaan joitakin ajatuksia sanoiksi puettuna. Sellaisia hetkiä ei ole välttämättä päivittäin, mutta kun sellainen hetki tulee, ei tekstistä tahdo tulla loppua.


7. Olen puolitoista vuotta tehnyt ravintola-alan hommia, olen tehnyt pitkän työharjoittelun kahvilassa, jonka jälkeen toimin siellä extraajana. Lokakuussa aloitin duunin pikaruokaravintolassa (kahdessa eri toimipaikassa), minkä lisäksi teen vuoroja myös kahdessa eri kahvilassa jos tarve vaatii. Työn tekeminen on kasvattanut itsetuntoani jossain määrin, sillä uskallan sen ansiosta aiempaa enemmän jutella ihmisille ja koenkin asiakaspalvelupuolen itsessäni heränneen. Mutta vaikka pidänkin asiakaspalvelutyöstä, en näe itseäni tekemässä sitä enää kovin pitkään. Haluan tehdä hoitoalan hommia, sillä minulla on jokin sisäinen tarve ja halu auttaa muita. Siksi suunnitelmissani onkin hakea ensi syksyksi AMK:iin sairaanhoitajaksi, toisena vaihtoehtona olen pohtinut kasvatustieteen opintoja yliopistossa, sillä tällä hetkellä opiskelen avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä ja mielenkiintoni kyseistä tiedettä kohtaan on herännyt. Will see, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


8. Ihastun helposti. Olen ihminen, jonka pää menee pyörälle helposti. Mutta tuo huuma kestää yleensä vain hetken. Olen oikeastaan vain kaksi kertaa elämässäni ihastunut niin, että se ihastus on kestänyt ja että toisesta irti päästäminen on ollut tosi vaikeaa. Nämä kaksi tyyppiä ovat olleet valtavan merkityksellisiä, tai no, he ovat minulle yhä merkityksellisiä. Ja välitän molemmista yhä hirvittävän paljon. Koen, että ihmissuhdeasiat ovat melko monimutkaisia. Tai ainakin minun kohdallani ihmisuhteet tuntuvat olevan joko yhtä  juhlaa tai murhetta, riippuen siitä, millä fiiliksellä suhteeseen heittäydyn. Kun hullaannun toisesta, sekoan täysin. Kun taas joku kohtelee minua huonosti, saa hän nähdä paskimmat puoleni ja tuntea epävarmuudestani kumpuavan raivon sisuksissaan. Olen huono jätetty ja särjetty. Minä en häpeile näyttää sitä, kun minuun sattuu. Tässä asiassa voisin kehittää itseäni, ettei toinen saisi minusta niin fucked up- kuvaa. 


9.  Luen horoskoopit joka päivä. Luen eri sivustoilta horoskoopit joka päivä, koska...... ööö.......ei mitään hajua miksi. Olen jostain syystä vain koukussa horoskooppien lukemiseen. Luen aina päivähoroskoopit, jotta voin aamulla kelailla, että millainen päivä minulla tulee olemaan. Hullua, eikö. Toki useimmiten naureskelen niille ja mietin, että ei pidä paikkaansa. Mutta koska horoskoopit kirjoitetaan sopivan ympäripyöreästi, niin jollain oudolla tapaa pystyn usein samaistumaan niihin. Tosin kauriin luonnekuvaukseen en ole ikinä samaistunut, koska olen melkeimpä kuvauksen vastakohta. Kauris kuvataan uraorientoituneena järki-ihmisenä, joka on suhteellisen kylmäkiskoinen. Itse koen olevani paljon lähempänä tunne-ihmistä, en nimittäin ole järin rationaalinen. Mutta niin, tästäkin huolimatta olen lähes puolentoista vuoden ajan horoskoopit lueskellut. 


10. Olen omalaatuinen tyyppi. Moni ihminen, joka näkee minut ekaa kertaa, miettii, että mikä ihme tuolla on hätänä. Olen jälkeenpäin kuullut useammasta suusta, että ihmiset ovat ajatelleet minun olevan aivan sekopää, mutta tutustuttuaan minuun syvemmin, he ovat ymmärtäneet että minä olen paljon muutakin kuin se itsekseen naureskeleva ja pirskahteleva hölösuu. Ihmiset, jotka ovat tuominneet minut ensivaikutelman perusteella, eivät ole nähneet sitä syvintä sisintä, joka minulla on. Olen herkkä ja tunteva ihminen, mutta minulla on tapanani rikkoa hermostuneisuuttani heittämällä maailman surkeinta läppää ja muutenkin höpöttämällä kaikkea epäoleellista. Se aiheuttaa monissa vaivautuneita tunteita, ja ymmärrän sen. Katsoisin itsekin itseäni ulkopuolisen silmin, että voi tyttörukkaa. Olen kova puhumaan, mutta puhun vain vähän asiaa. Mutta kun puhun sitä asiaa, ihmiset ymmärtävät minua ja lähtökohtiani. Olen aina etsinyt hyväksyntää ympäristöstä. Olen myös aina kaksosena taistellut huomiosta ja ollut vertailun alla, nämä seikat vaikuttavat yhä vahvasti siihen, millainen olen muiden seurassa. Kun vertaan itseäni teini-ikäiseen minuun, olen nykyään paljon alastomampi ja aseettomampi ihmisten seurassa. Uskallan näyttää haavoittuvaisuuteni ja kertoa kaunistelematta tarinaani. En enää jaksa pyrkiä täydelliseen kiiltokuvaan, sillä sellaista elämäni ei ole eikä koskaan tule olemaan. Ja ihan hyvä niin. Täydellinen on tylsää.



Siinäpä muutamia faktoja, jotka tulivat minulla ensimmäisenä mieleen. Mukavaa viikonloppua. <3