Self(ish)-love

Itserakkaus vai itsekäs rakkaus. Missä menee raja itsensä rakastamisessa?  Onko itseä mahdollista oppia rakastamaan, vaikka olisi vihannut itseään suurimman osan elämästä? Tänään kirjoitan ajatuksiani rakkaudesta, rakkaudesta itseeni sekä kyvystäni rakastaa muita. Pohdin sitä, miten minä rakastan. Ja sitä, miten elämänlaatu muuttuu kun alkaa sanomaan itselleen kivoja asioita ainaisen sättimisen sijaan. Here we go!


Rakkautta on olemassa monenlaista, kuten romanttista rakkautta, ystävyysrakkautta, perherakkautta ja itserakkautta. Itserakkaus särähtää usein korvassa ja se mielletäänkin helposti negatiiviseksi asiaksi. Mutta kun mainitaan sanat "terve itserakkaus", alkaa kyseinen termi kuulostaa jo paljon miellyttävämmältä. 


Itseäni suomalaisessa kulttuurissa on aina hieman ahdistanut se, miten meitä ihmisiä kasvatetaan vähättelemään omia saavutuksiamme ja vaikenemaan omista asioistamme. On toki hienoa, että meille opetetaan nöyryyttä ja vaatimattomuutta, mutta minua henkilökohtaisesti surettaa se, miten meitä opetetaan myös pitämään suumme supussa. Täällä vallitsee mielestäni hiljaisuuden kulttuuri, jossa hillitseväisyys on aina terveemmän ihmisen merkki kuin iloisuus ja suuret tunteet. Miksi itsestään ja omista tunteistaan ei saisi pitää meteliä? Miksi suurimmatkin saavutuksemme pitäisi kuitata vain olankohautuksella? Miksi emme voisi näyttää sitä, kun olemme ylpeitä itsestämme tai läheisistämme? Miksi ihminen mielletään niin helposti itserakkaaksi, jos hän vain viihtyy itsessään ja nauttii elämästä? Näitä kysymyksiä minä usein pohdin. Lienee sanonnatkin olemassa, että "kellä onni on, se onnen kätkeköön" ja "itserakkaus on kansan synti". Minun mielestäni rakkauden puute on suurin syntimme. Jos jokainen oppisi rakastamaan itseään, jaksettaisiin rakastaa myös muita meidän ympärillä. Rakkaus on voima, joka jokaisen täytyisi imeä itseensä. Rakkaus on tunne, se on aivojen kemikaalinen reaktio, jolla jostakin kumman syystä on uskomattoman parantava ja eheyttävä voima. Olen iloinen, että sellainen tunne on olemassa.

Kun vihaa itseään vuosikausia ja rypee rakkaudettomassa kuplassa, tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä. Opin itseni ruoskimisen ja inhoamisen jo pienenä, opin sen vaikenemisen kulttuurille tyypillisen puhumattomuuden ja omien tunteiden patoamisen. Vasta kun terapiassa aloin työstää tunnelukkojani, jotka olivat jämähtäneet kehooni jo lapsuudessa, aloin ymmärtää tunteiden -erityisesti rakkauden- tärkeyden. Kun opin ymmärtämään, ettei minun tarvitse hävetä tunteitani, ja että minulla on lupa sekä pukeutua, nauraa, että kävellä juuri omalla tavallani, aloin pienin askelin rakastua itseeni. Kun oivalsin pitkän prosessoinnin myötä sen, että en ole vääränlainen tai viallinen olemalla erilainen kuin joku toinen, aloin rakastua itseeni. Aloin tunteitani työstämällä huomaamattani sanoa pieniä kivoja asioita itselleni. Kuukausien kuluessa huomasin, että omien poskien repiminen ja itsensä haukkuminen peilin edessä alkoivat jäädä. Aloin meikatessani hymyillä ja katsoa, että "vau, en minä niin ruma olekaan". Aloin kiinnittää huomiota asioihin, joita itsessäni arvostin ja joita pidin kauniina. Jätin pois jatkuvan virheiden etsimisen. Jätin pois myrkyn, jota syötin itselleni joka ikinen päivä.

Itseensä rakastuminen on ollut minulle paljon pidempi prosessi kuin rakastuminen elämään ja toisiin ihmisiin, mutta olen hurjan iloinen että opin sen. Sillä opittuani viihtymään minuna, aloin rakastua kaikkeen ympärilläni olevaan paljon aiempaa vahemmin. Aloin nähdä kaikki eri tavalla. Rakkaus opetti minut hyväksymään, ymmärtämään, huomaamaan. Kuulostaa helvetin syvälliseltä, mutta rakastamisen oppiminen tuntui siltä, kuin olisi avannut silmät vuosia sokkona käveltyään. Itseni rakastamisen opittuani elämä on tuntunut merkityksellisemmältä ja kevyemmältä. Se rakkaudeton, raskas, inhon täyttämä olotila on poissa. Oli suoraan sanoen raskasta vihata itseä vuosia, ja jälkeenpäin minua harmittaakin se, miten paljon aikaa haaskasin itseni haukkumiseen ja satuttamiseen. Jokaisen tulisi muistaa, että olemme paitsi muiden rakkauden arvoisia, myös oman rakkautemme arvoisia. Olemme arvokkaita. Jos voisin, taikoisin kaikki rakastamaan itseään.

Minä näytän rakkauttani hassusti. Näytän rakkauttani paitsi naljaillen, kuunnellen, myös  jakaen omia tunteitani ja ajatuksiani. Avaudun häpeilemättä niille ihmisille, joita rakastan ja joiden osalta aistin rakkautta ja hyväksyntää takaisin. Mielestäni rakkauden voi tuntea, tai ainakin minä tunnen sen. Tunnen perheeni rakkauden heidän teoissaan ja siinä, miten he muistavat minua silloinkin kun minä en ehdi muistaa heitä. Tunnen ystävieni rakkauden heidän tavassaan puhua ja olla läsnä, vaikka he olisivat minusta fyysisesti kaukana. Ystäväni tietävät minusta kaiken ja vielä enemmän, he ovat nähneet huonot puoleni, hermoromahdukseni ja itkukohtaukseni, mutta ovat silti valinneet pysyä elämässäni. Ja se, jos jokin, on rakkautta. Yhtenä päivänä soittelin hyvän ystäväni kanssa ja me päädyimme moralisoimaan toisiamme rajuin sanoin, pilke silmäkulmassa. Nauroimmekin, että kerromme aina toisillemme, miten tulisi toimia, mutta silti toimimme itse päinvastoin kuin sanomme. Kun suhde ja rakkaus kahden ihmisen välillä on syvää, toisen painavatkaan sanat eivät mene tunteisiin, vaan sitä ymmärtää -rivienkin välistä- mitä toinen tarkoittaa sanoa. Tiedän, että perheeni ja ystäväni tahtovat minulle hyvää, ja toivon, että myös he tietävät minun toivovan heidän parastaan.  

Näytän rakkauttani myös fyysisesti. Halaan ystäviäni ja nukun parhaiden ystävieni kanssa vierekkäin. Pidän joskus ystäviäni kädestä kiinni, enkä häpeä kulkea ystävän kanssa käsikynkässä ulkona. Minusta mikään ei saa oloa tuntumaan rakastetummalta, kuin jonkun lämmin halaus joko surun tai ilon keskellä. Rakkaus vapauttaa kaikista estoista, rakkaus saa minut hulluttelemaan ystävieni ja perheeni edessä, se saa minut uskaltamaan näyttämään huonot päiväni ja se saa minut nauramaan räjähdysmäisesti. Rakkaus on parantanut minut syömishäiriöstä ja se pitää minut pystyssä, kun paniikki iskee. Rakkaudesta puhuminen tekee minut hurjan iloiseksi. Nytkin hymyilyttää. On niin rakastettu olo. 

Rakastan rakastaa.