Vieraaksi pimeään

Silmissäsi on enemmän syvyyttä, kuin meressä
Tunnen miten painavaa surua ne kantavat sisällään 

Aallot sisälläsi ruoskivat sinua lujaa,
ne lyövät sinut henkisesti mustelmille

Ulospäin olet kuitenkin kova ja viileä kuin kallio,
etkä missään nimessä halua kuulla kenenkään suusta niitä kliseisiä "kaikki kyllä järjestyy"-lauseita

Kenenkään ei tarvitse sinua ohjata,
tai sanoa kuinka pääsisi ylös pohjalta

Mutta tiedä se,
että jos joskus kaipaatkin seuraa sinne pimeään,
niin minä lupaan tulla siellä käymään
Ja lupaan yrittää tuoda sinne valoa, 
edes pienen kynttilän verran


Tuo tunne, jota käyt läpi, on kuin ei kaivattu vuokralainen,
sormenpäät tunnottomaksi taikova pakkanen,
häkkiin kahlittu lintunen,
kuin avojaloin juostu maratoni soratiellä
-Se tekee ilottomaksi

Mutta, kun vuokralainen vaihtuu,
sormenpäät vuorataan lämpimillä lapasilla,
lintu päästetään vapauteen
ja kun juoksukengät pistetään maratonia varten jalkaan,
kaikki muuttuu

Pitää vaan löytää itselle sopiva avain,
jolla tarvittavat lukot aukaistaan,
ja jolla muutos parempaan tapahtuu

Ja vaikka päättäisit juosta avojaloin soratiellä vielä pitkään,
tehdään sekin yhdessä

Et ole yksin,
et ole yksin siellä pimeässäkään.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävän sylissä

Syyskuun hämärä

Lose you to love me