Thoughts

Nyt tuntuu siltä, että täytyy kirjoittaa. En osaa rajata postaukselle yksittäistä aihealuetta, joten annan vain ylitse tulvivien tunteideni muodostua sanoiksi ja epämääräisiksi lauseiksi. Mieleni sisällä on meneillään myrsky, siis sellainen kevyiden ja raskaiden tunteiden myrsky. Tämän epäilen johtuvan siitä, että käsittelen parhaillaan terapiassa itselleni erittäin suuria ja merkityksellisiä asioita. Olen niin sanotusti asian ytimessä. Ja koska olen niin kovin lähellä jotakin hyvin merkittävää, tunnen olevani erittäin hauras. Saatan purskahtaa nauruun tai itkuun hetkellä millä hyvänsä. Minä olen lähellä jotakin sellaista, minkä olen aikoinaan itsestäni ja tietoisuudestani torjunut. Olen lähellä jotain sellaista, minkä vuoksi vuosia sitten sairastuin vakavasti. Olen lähellä jotakin sellaista, mikä on vaikuttanut minuun ja elämäni kulkuun hyvin vahvasti. Ja se tekee minusta pienen ihmisraunion. Kaikki kielletyt tunteet ovat siis hiipimässä hiljalleen takaisin minuun, olemukseeni. Ja minä olen pelosta sekaisin, niin hyvässä kuin pahassa. On ihanaa vapautua niistä kahleista, joihin aikoinaan itseni sidoin, mutta se on samalla myös kamalan pelottavaa. Ja kyllä, vapauskin voi olla pelottavaa. On pelottavaa kohdata tunteet, joilla on oikeat nimet. Häpeä, suru, ilo.....on pelottavaa antaa tunteiden asettua takaisin minuun. Tuntuukin siltä, kuin ottaisin syliini ihmisen, jonka vuosikausia sitten päästin menemään. Se on jännittävää. Eheytyminen on jännittävää.

Mielessäni on myös eräs ihminen. Kaipaan häntä joka ikinen päivä, ja tuo ikävä syö sisintäni. Välillä minua ahdistaa se tosiasia, miten älyttömän syvästi kiinnyn ihmisiin. On outoa, miten lyhyessäkin ajassa joku ihminen voi mennä niin ihon alle. Tuntuukin siltä, kuin jokainen kuulemani biisi tai näkemäni elokuva muistuttaisi minua tästä ihmisestä. Toisinaan jonkun ei tarvitse kuin toivottaa minulle hyvät yöt, niin mieleni palaa tähän tiettyyn henkilöön. Yritän aina olla kylmän viileä tunteideni kanssa, mutta tunteeni saavat minusta aina yliotteen ja sekoittavat pääni täysin. Järjellä ei ole minkäänlaista sijaa minussa, kun tunteeni "astuvat" tietyn rajan ylitse. Järjellä tiedostan, että tämän ihmisen kuuluu olla minulle vain ohitse  liitävä tähdenlento, mutta tunteideni mukaan hän on kuin kaunis puutarha, jota haluaisin ihastella ja tunnustella ikuisesti. Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte jonkun silmiä, ja ajattelette, että " vitsit kuinka haluaisinkaan suojella tuota ihmistä kaikelta pahalta". Sellainen olo valtasi minut usein tätä henkilöä katsoessa. Ja tuo kyseinen tunne on sellainen, mikä tekee irti päästämisestä äärimmäisen vaikeaa. Tarkoitan lähinnä henkistä irti päästämistä. Kykenen olemaan hänestä fyysisesti erossa, mutta sydämeni kaipaa häntä. Tai ainakin sitä tunnetta, jonka hän minussa herätti. Mikään ei ole niin ihana tunne, kuin se, kun koko sielu ja sydän täyttyvät toisen valovoimaisesta ja kauniista olemuksesta.

Tämä postaus oli kai itseni toistamista omalla tavallaan, mutta ei se haittaa. Joskus asioita täytyy pureskella useaan otteeseen, joskus täytyy mässäillä samoilla asioilla niin kauan, että saa oman päänsä sisään jonkinlaisen rauhan. Jokainen, joka on nähnyt oman pohjansa ja lähtenyt kipuamaan sieltä takaisin ylös, pystyy varmasti jollakin tasolla samaistumaan tähän omien tunteidensa ja elämänsä analysointiin. Minä voisin kirjoittaa pelkästä ikävästä kirjan, voisin jauhaa tuntikausia siitä, kuinka vaikeaa on kohdata oma sisimpänsä ja puutteellisuutensa, voisin itkeä viikon sitä, miten kipeältä tuntuu antaa kiellettyjen tunteiden asettua takaisin omaan olemukseensa, ja voisin analysoida loputtomiin kiintymyssuhteiden sekä lapsuuden kokemusten heijastusta aikuisuuden olemiseen ja elämiseen. Koen omassa elämässäni haastavaksi tasapainon löytämisen, sillä olen oppinut elämään joko suojamuurit korkealla tai sydän verellä. Olen oppinut hyvin ristiriitaiset toimintamallit, ja opittujen skeemojen muokkaaminen on aikaa ja voimavaroja vievää. Joudun tekemään itseni kanssa töitä kaksikymmentäneljä tuntia päivässä, jotta voin tulevaisuudessa olla haluamani, tasapainoinen yksilö. Siihen on vielä matkaa, mutta askel kerrallaan, analysointi kerrallaan, olen toivomani kaltaista minää lähempänä. Amen.