Nimettömiä kirjeitä, part. 3

" Kiitos, kun kävit luonani. Kiitos, kun istuit alas, kiitos kun vain olit ja hengitit kanssani. Minä olen onnekas kun minulla on elämässäni kaltaisiasi ihmisiä. Ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella paitsi minun kuulumisiani, myös minun hiljaisuuttani ja poissaoloani. Sellaisissa hetkissä on jotain hyvin kaunista, kun ei tarvitse yrittää. Sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi minä uskallan laskea jäädytetyn kuoreni ja olla hauras. Hauras missä tahansa tunnekylvyssä. Kun minulla ei ole asiaa tai kun ahdistus saa mieleni viipyilemään jossakin muualla kuin itse hetkessä, on ihanaa ettet painosta minua millään tapaa. Annat minun viipyä ja odotat, että palaan taas luoksesi, itse hetkeen. En oikein osaa sanoa tällaisia asioita kasvotusten, mutta minä arvostan sinua. Koko sydämestäni. Arvostan sitä, että otat minut vastaan sellaisena kuin olen." 

" Meidän suhteemme on minulle jotain sellaista, etten tiedä pitäisikö minun vaalia sitä vai luopua siitä. Olen monta kertaa sanonut, että tämän on loputtava, mutta jokin vetää minut aina takaisin luoksesi. Silloinkin kun minun pitäisi työntää sinut kauas pois läheltäni, vedän sinut vain entistä tiukemmin ihoani vasten. Kehoni ja mieleni toimivat ristiriidassa. Toiveeni ja tekoni toimivat ristiriidassa. Tiedän, etten koskaan saa sinusta sataa prosenttia itselleni, vaikka kuinka sitä haluaisin. Tiedän, että et kaipaa minua yhtä kipeästi kuin minä kaipaan sinua. Mutta silti, minä jatkan. Jatkan tätä järjetöntä "peliä". Työnnän sinut pois. Itken perääsi. Ja otan sinut takaisin. Annan valkoisten valheiden valua ulos suustani, jotta en näyttäisi sinulle sitä, kuinka paljon sinua oikeasti haluan. Yritän esittää viileää, vaikka tiedän sinun näkevän lävitseni. Tiedän sinun tietävän, että olen sinun. Kokonaan sinun. Olen sinun aina kun minua tarvitset. Niin hullulta kuin se kuulostaakin."

" Rakas ihminen. Tiedätkös, olen miettinyt sinua paljon, vaikka en olekaan viime aikoina vastannut puheluihisi. Minun on ollut vaikeaa hyväksyä se, että sinä menit elämässäsi niin vauhdilla eteenpäin jättäen samalla minulle toisen erittäin rakkaan ihmisen kovin rikkinäiseen tilaan. Minä olen surullinen siitä, että asiat eivät koskaan menneet niin kuin minä salaa toivoin. Olisin toivonut asioiden menevän toisin, ja olen siksi surun lisäksi myös hieman vihainen. Mutta suru ja viha ovat tunteita, jotka menevät ohi ajan kanssa. Minä tarvitsen vain aikaa sopeutua tähän muutokseen. Tiedän, että sopeudun tähän kaikkeen vielä jonakin päivänä. Sitten pystyn olemaan sataprosenttisesti sinun tukenasi ja pystyn olemaan onnellinen puolestasi. On ollut hienoa katsoa, miten hehkut. Jokin ilmeessäsi on selvästi muuttunut, kun vertaan sitä aiempaan. Ja se koskettaa minua syvästi, sillä toivon sinulle pelkkää hyvää. Rukoilen sinulle terveyttä, onnea, iloa ja rakkautta. Kiitos sinulle siitä, miten rakkautesi minua kohtaan ei ole koskaan katkennut, vaikka olen ollut vaikea. Kiitos sinulle siitä, että annat minulle aikaa tulla osaksi onneasi. Haluan nimittäin olla osana sitä, mutta en vielä siihen täysin kykene. Kiitos, että annat minulle anteeksi puutteellisuuteni. Rakastan sinua ikuisesti. Sitä ei tule muuttamaan kukaan tai mikään tässä maailmassa. Olet minun sankarini ja suojelijani, tulipa vastaan mitä hyvänsä. Kiitos että olet."