"Ikuisuus ehkä"

Ei ole kai olemassa lopullisia hyvästejä
sillä magneetti on liian vahva meidän kahden välillä

Joka kerta kun me halataan ja sanotaan, että " tää oli tässä ",
tiedetään molemmat, että tää ei ollut tässä

Jos ei nähdä päivien, viikkojen tai kuukausien päästä,
niin nähdään viimeistään seuraavassa elämässä


Ollaan juuri ne tyypit, joita mekin katsotaan hieman vinoon
ja pohditaan, että miksi nuo kaksi ihmistä eivät osaa irrottaa

Pala palalta ja murunen kerrallaan,
toisiamme rikotaan ja sitten taas hetken päästä kasataan

Tanssitaan yhdessä,
mutta eri musiikin tahtiin

Emme osaa viedä toisiamme oikeaan suuntaan,
vaan kompastellaan toistemme askeliin


Täytyy kai vain myöntää, että me ei osata sitä onnellista elokuva-rakkautta,
sitä mistä haaveilin aina nuorena

Ajattelin että rakkaus olisi helppoa,
mutta miten naiivi olinkaan

Vai onko rakkaus oikeasti helppoa,
mutta me vain teemme siitä vaikeaa

Emme osaa löytää onnellista loppua, 
siksi kai irti päästämisessäkään ei hoppuilla

Vaan luovumme toisistamme hiljaa,
vai luovummeko sittenkään

Entä jos me ollaankin "ikuisuus ehkä"

Kunpa osaisimme askeleet,
jotta voisimme tanssia vihdoin saman biisin tahtiin







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävän sylissä

Syyskuun hämärä

Lose you to love me