Tuntematon vai tunnettu?

" Et tarvitse minua
  enkä minä sinua

  on kai olemassa vain ajatus tarvitsevuudesta
 siitä että ilman toista ei pärjäisi
 siitä että ilman toista ei olisi yhtään mitään

  minä perustan paljon tuon ajatuksen varaan

  omassa yksinäisyyden kuplassani mietin
 etten pärjää ilman sinua

  mietin maailman olevan paljon kylmempi ilman sinua

  uskon ajattelevani syviä silmiäsi ja ärsyttävän leikkisää hymyäsi vielä vuosienkin päästä

  mutta ajattelenko oikeasti?
 tuskin

  tuskin ainakaan pitkään

  sillä vuosien päästä tarvitsen luultavasti jotakin toista enemmän kuin sinua
 tai siis luulen tarvitsevani

  todellisuudessa tarvitsen kai ennen kaikkea itseäni
 me kaikki tarvitsemme itseämme

  ilman meitä ei ole meitä "


 "  Elämä on hassua

     Ajatella, että ihmiset tietävät pääasiassa toisistaan vain palasia
    ripauksen outoja totuuksia
    ja vielä oudompia, muiden meistä maalaamia valheita

    Tunnemmeko koskaan ketään kokonaan
   vai saammeko vain raapaistua toisistamme pintaa
   ja kenties parhaassa tapauksessa palasen toistemme sisimpää
   tunteita, ajatuksia, kokemuksia

    Jos seison edessäsi ilman vaatteita
   tarkoittaako se että tiedät minusta kaiken
   vai tiedätkö minusta vielä silloin yhtään mitään

    Miten määrittelemme sen
   kun  sanomme tuntevamme toisemme "läpikotaisin"?
   
   Tietävätkö muut meistä vain sen mitä sanomme
   vai myös jotain sanojemme takaa
   
   Kertoisiko hiljaisuus sanojakin enemmän
   jos vain malttaisimme kuunnella?

   Tiedämmekö edes itse keitä me olemme
  vai olemmeko ikuisia mysteerejä jopa sille kuvalle, joka meille peiliin katsoessamme heijastuu?





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävän sylissä

Kuva
Sinä haluat tilaa Minä annan sitä Päästän irti Sinusta  Lakkaan tukahduttamasta Mutta tiedä se, että otan Sinut syliini jos haluatkin takaisin Minä en hylkää Sinua, vaan kaikessa hiljaisuudessani ymmärrän Tai yritän ymmärtää Tiedän olevani helposti liikaa Olen oppinut olemaan "ei mitään" tai "kaikki" En ole koskaan oppinut olemaan mitään siltä väliltä Sinä valitset, kumpaan tartut Minulla on jo nyt ikävä Mutta ei se mitään Ikävä on aika ihana tunne Olen onnekas kun minulla on joku, jota kaivata näin paljon Olen onnekas, kun sain katsoa Sinua Kuunnella Sinua Jakaa unohtumattomia hetkiä kanssasi Pimeinä, yksinäisiltä tuntuvina iltoina minä elän Sinusta ja muistoista, jotka teimme Nauran huonoille vitseillesi ja meidän oudoille jutuille Hymyilen sille, mitä me oltiin yhdessä Tiedän, että pärjätään hyvin myös erillään Tiedän, että Sinä pärjäät hyvin ilman minua Ja se tekee minut onnellis...
Lue lisää

Syyskuun hämärä

On taas syksy, mutta se tuntuu erilaiselta kuin aiemmin; Minä en ole enää olemassa  Kirpeä tuulenvire liikuttaa kehoni ääriviivoja, mutta kukaan ei ole niiden sisällä Kuulen ympäriltäni puhetta, mutta en enää ymmärrä sanoja Ihmiset katsovat lävitseni, kukaan ympärilläni ei näe minua Katson ulkona hiljaa lehtiään pudottavia puita ja mietin, miten samanlaisia me olemmekaan Olen kuin puu, joka seisoo vuodesta toiseen paikoillaan Olen kuin puu, joka kukoistaa vain pienen hetken silloin kun lämpö ja valo pitelevät minua sylissään Olen kuin puu, joka rapistuu ja kuihtuu syksyn pimeässä Olen kuin puu, joka katoaa osaksi maisemaa lumen ja pakkasen tarttuessa ihooni Olen kuin puu, joka kaadetaan maahan, kun tilalle halutaan rakentaa jotakin uutta ja kaunista Sinä kaadoit minut juurineni pois sen uuden ja kauniin tieltä Nyt rakennat jotakin tilalleni, ja minä maadun pölyksi Ikkunasta hohkaa syyskuun hämärä, ja mietin, miten typerän valoisaa siellä vielä on  Sillä sisälläni lymyää paljon...
Lue lisää

Lose you to love me

Nyt on pakko avautua jostakin tosi henkilökohtaisesta asiasta, toki toisen osapuolen yksityisyyttä suojellen. Viime yönä tulin kotiin riitaisan eron saattelemana erään ihmisen luota. Tämä "eräs" on ollut suuri ja merkittävä osa elämääni jo yli vuoden ajan. Olen jakanut tälle ihmiselle itsestäni kaiken ja sain paljon myös takaisin, toisinaan jopa enemmän kuin koin ansaitsevani. Meidän suhteemme oli hyvin värikäs, ja vaikka meidän suhteellamme ei sen vuoristoratamaisen luonteen vuoksi ollut koskaan varsinaista "seurustelu-labelia", oli se minulle merkittävin suhde koskaan. Yksikään seurustelu-, tapailu- tai säätösuhde ei ole koskaan merkinnyt minulle niin paljon, kuin suhde tämän ihmisen kanssa merkitsi. Siksi olenkin nyt surun murtama. Olen pettynyt ja väsynyt. Tunnen sydämessäni suurta toivottomuutta ja käyn läpi syviä arvottomuuden tunteita. Minun oloni on äärettömän arvoton. Kaikkien noiden ikävien tunteiden lisäksi olen kuitenkin myös oudolla tavalla helpottunut,...
Lue lisää