Paniikki

"Jalkani ja käteni puutuvat

Sillä en osaa enää hengittää

Minä en saa enää itsestäni otetta

Otteeni lipsuu kerta toisensa jälkeen

Ja henkeni salpaantuu entisestään

Milloin minusta tuli tällainen

Mikä minua vaivaa

Eilen olin itselleni liian vähän

Tänään olen itselleni aivan liikaa

Minne kadotin niiden välimaaston

Taas kerran

Olen hukkunut

Hukkunut sinne pelottavaan olotilaan

Minä en enää jaksaisi pelätä"

Paniikkihäiriö. Ai että, minä vihaan kyseistä häiriötä. Viime aikoina on tuntunut siltä, että paniikki on värittänyt tavalla tai toisella päiviäni. Viime yönäkin meinasin soittaa ambulanssin, sillä minusta tuntui siltä kuin halvaantuisin. Tuntui siltä, kuin halvaantuisin niistä tunteista, joita joudun kohtaamaan. Minua pelottaa. Minua pelottaa se, miten holtittomasti välillä käyttäydyn. Pelkään sairastuvani vakavasti. Pelkään, että minua halutaan satuttaa. Minua pelottaa kaikki. Joka helvetin asia. Pelottaa hengittää ja olla hengittämättä. En tajua mikä siinä on, että välillä unohdan koko paniikkihäiriön olemassa olon, kun taas hetkittäin tuntuu siltä kuin koko elämä olisi yhtä paniikkia. Kun paniikki ja pelkotilat iskevät päälle, alan nähdä pelkoni kaikkialla. Paniikki on minulle melkeinpä psykoottisen tuntuinen tila, mutta samalla kuitenkin tiedostan missä ollaan, mikä on tilanne ja mitä ympärilläni tapahtuu. Paniikkihäiriötä on mahdotonta selittää terveelle ihmiselle. Minulle paniikki on myös sellainen tila, jolloin pelkään sekoavani. Pelkään menettäväni kontrollin kaikesta. Pelkään paniikin päällä ollessa kaikkea elämän ja kuoleman väliltä. Ja paniikin aikana olen myös erittäin neuroottinen kehoni suhteen. Tutkin kehoani, tunnustelen hysteriaa kehossani ja tunnen kuinka sydämeni yrittää työntyä rinnastani ulos.

Olen tullut siihen tulokseen, että alkoholi pahentaa paniikkiani hyvin paljon. Tai jos olen esimerkiksi juonut lauantaina, niin seuraavat kolme päivää ovat yhtä selviytymistaistelua ahdistuksen kanssa. Siksi päätinkin, että aion olla mahdollisimman pitkään erossa alkoholista. Minun on yritettävä karsia pois kaikki mahdolliset ahdistusta ja paniikkia lisäävät tekijät pois elämästäni. Muuten en selviä. Viime vuodesta hukkasin peloille ja paniikille monta kuukautta, tänä vuonna haluan voida hengittää. Moni asia on elämässäni hyvin, mutta moni asia myös vaatii korjaamista, sillä ailahtelevan luonteeni vuoksi teen välillä asioita, joita kadun jälkeenpäin. Holtittomat tekoni ovat myös yksi paniikkia lisäävä tekijä. Täytyy jatkossa opetella pysähtymään ja miettiä kaksi kertaa mitä teen, jotta psyykkeeni kestää seuraukset. Olen itsesyytösten kuningatar ja monesti itseäni soimaamalla ruokinkin tuota loputonta pelkojen kehää mieleni sisällä, ja niin soppa onkin taas valmis!

Tätä tekstiä kirjoittaessanikin minulla on pieni paniikki päällä. Käteni vapisevat ja hengitykseni tuntuu raskaalta. Tämä paniikki on sellainen olotila, jota on hyvin vaikea sietää. Minulla on sietämätön olo. Haluaisin pois kehostani ja mielestäni tällä hetkellä. Haluaisin mennä lumihankeen makaamaan ja kiljua niin, että taivaskin kuulee sen. On paha olla. Se on kaunistelematon totuus. Mutta tästä selvitään. Olen selvinnyt aiemminkin ja selviän myös jatkossa. Onko ruudun sillä puolen ketään, joka voi samaistua edes osittain tähän inhottavaan olotilaan?  Jos, niin miten osaat rauhoitella itseäsi paniikin iskiessä?