1/2022 - Epäonnistunut nainen

Kuuntelen, mutta en kuule mitään

-paitsi sen, miten vastenmielinen olen ajatuksissani

Katson, mutta en näe mitään

-paitsi sen, miten epäonnistunut ihminen, nainen, minä olen


En ole osannut pitää itseäni turvassa

En ole osannut sanoa Ei oikeaan aikaan

Olen hyväksynyt, alistunut, antanut toisten rikkoa rajani satoja kertoja

Mikä pahinta, olen itse rikkonut rajani


Olen vaimentanut intuitioni, sisäisen lapseni sekä järkevän aikuisen äänen, väärällä hetkellä

 Olen antanut ympäristön ja egoni vaimentaa sisimpäni -minut

Vain siksi, koska olen halunnut niin kamalan paljon tulla nähdyksi ja kuulluksi

Olen halunnut olla jotain jollekin - hakenut hyväksyntää sieltä, missä sitä ei koskaan ole ollut


Olen kylpenyt epätoivossa, pessyt itseni häpeällä 

Haitalliset käytösmallit ovat kiertäneet vuosia kehää; kaksi askelta eteenpäin, kolme taakse

Tunnistan, tunnustan, ääneen kaiken sanoitan

Ja silti en osaa päästää irti tästä luita nakertavasta häpeästä,

joka minuun jo varhain istutettiin


Anteeksi Minä,

anteeksi että en ole osannut olla ystäväsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävän sylissä

Syyskuun hämärä

Lose you to love me