Imperfectly perfect

Osaan rakastaa sinua vain kun emme ole yhdessä

tunnen miten energiasi poistuu hiljalleen suonistani

tunnen miten energiani poistuu hiljalleen suonistasi

Tuntuu hyvältä tietää että olemme molemmat jatkaneet eteenpäin

tuntuu hyvältä olla vapaa muiden energioista

ja seistä vihdoin omilla jaloilla

Kun viimeksi näimme,

tiesin että se olisi viimeinen eromme

En enää palaisi vuoroin lämpimään ja vuoroin torjuvaan syliisi

en enää jäisi vaihtoehdoksi

en enää yrittäisi voittaa sinua 

en enää saisi hermoromahduksia sen vuoksi, kun päättäisit jälleen kerran työntää minut pois

en enää repisi kasvojani irti peilin edessä ja miettisi sitä, miksi en koskaan riitä sinulle

Uuvuin yrittäessäni muuttua sellaiseksi naiseksi,

jota sinä ylpeydellä esittelisit

Sinä et koskaan halunnut minua näin rikkinäisenä kuin olen,

halusit puhaltaa haavani umpeen ja koota minusta ehyen

Halusit itsevarman naisen, etkä epävarmaa naisen puolikasta

Mutta tiedäthän sen, että tällainen minä olen;

elämän sopivasti rikkoma, mutta syvästi rakastava

vähän liian tunteellinen ja melko impulsiivinen

En mahdu koskaan niihin raameihin,

joihin minun toivoit mahtuvan

Minut on luotu venymään niiden raamien yli

Olen maalaus,

josta vain harva saa selvää,

mitä sen kuvan onkaan tarkoitus esittää

Olen sade ja ukonilma auringonpaisteessa,

olen se äänekäs tyttö kirjaston hiljaisessa salissa,

olen se joka hymyilee vaikka sydän olisi palasina,

ja se joka heittää vitsin väärässä paikassa

Olen huonosti viritetty kitara,

joka siitä huolimatta jatkaa soimista

Olen liikennevalojen oranssinkeltainen sävy,

jotain "kyllä" ja "ei":n välistä

Haluan antaa minulle luvan olla minä ilman häpeää,

vaikka se tarkottaisi sitä että yksin jään

En halua olla rakkauden kohde silloin, jos minua kyetään rakastamaan vain raameissa

Haluan, että minua rakastetaan silloin, kun olen minä kaikissa epätäydellisyyteni täydellisissä mitoissa