Pakoon ikävää
etten kaipaa syliisi
Nauran ja hymyilen,
vaikka en tällä hetkellä kykene edes muistamaan,
miltä ilo tuntuu
Puhun tyhjiä ja turhia lauseita täyttääkseni tilan,
vaikka minulla ei ole kenellekään mitään sanottavaa
Defenssini ovat ylhäällä,
ne ovat kaikki,
mitä minulla on tällä hetkellä tarjota
Viikonlopun saapuessa minä pakenen,
pakenen vetämällä pään täyteen
Kun todellisuutta ei tajua,
se ei satuta samalla tavalla
Juon,
ja juon vähän lisää,
juon niin kauan ja niin paljon,
että unohdan hetkeksi sen,
että et enää kuulu minulle
Sitten kun aamu alkaa taas sarastaa,
iskee paniikki ja morkkis
Olen nolannut itseni taas pahemman kerran,
mutta enää en jaksa edes kylpeä kirpeässä syyllisyydessä
Tehty mikä tehty
Kun on siinä pisteessä,
että ei jaksaisi enää edes hengittää,
häpeäkään ei tunnu niin tappavalta
Ravaan yksiössäni ympyrää ja ylimietin kaikkea,
yritän hengittää normaalisti,
mutta päädyn hyperventiloimaan
Pian tulee itku,
pitkästä aikaa
Tuntuu hyvältä itkeä,
päästää kaikki suru ulos
Ehkä minulla on vielä toivoa,
ehkä tämä suru helpottaa,
kun olen itkenyt tarpeeksi
Ja niin minä taas päätän;
ensi viikolla kaikki muuttuu
Minun täytyy muuttua,
muuten kadotan kaiken.
Kommentit
Lähetä kommentti