Eteenpäin

Miten paljon etäisyys muuttaakaan asioita

Ensin sitä tuntee, että edessä ei odota yhtään mitään, kun taakse on jätetty jotakin sellaista, jota syvästi rakasti 

Mutta pian palaset loksahtavat paikoilleen,
siis ne palaset, joita yhdessä emme koskaan saaneet sopimaan samaan kuvaan

Nyt  ymmärrän, miksi meidän piti jatkaa erillään

Oli aika lakata kuihduttamasta toisiamme, kasvamme erillään paremmin,
enää lehdet eivät putoile

Uskon jonkun toisen kastelevan sinua vielä joskus niin, että puhkeat niin kauniiseen loistoon, että häikäiset meidät kaikki

Minä en olisi koskaan saanut sinua hehkumaan ansaitsemallasi tavalla,
se kai on vain hyväksyttävä

Uskon myös, että joku toinen saa minustakin kauniimman version esiin, sellaisen version, joka säteilee iloa ympärilleen

Olemme parempia tällä tavalla,
minuna ja sinuna,
toisistamme irrallaan

Annan sinulle anteeksi kaiken, kaikki kipeät sanat,
lupaukset, jotka vedit takaisin,
valheetkin

Annan anteeksi kaiken, vaikka et koskaan pyytäisi

Sillä vain sillä tavoin vapautan itseni meistä,
ei vihaa, ei katkeruutta, ei pahaa verta, ei draamaa

Minä valitsen rakastaa ja arvostaa sinua kaikesta huolimatta,
valitsen ensimmäistä kertaa ikinä myös rakastaa itseäni niin paljon,
että annan toisen mennä

Minä jatkan eteenpäin.