Vielä viimeisen kerran




Humallun yöstä aamuksi kääntyvien tuntien tahdissa
ja pimahdan totaalisesti

On paha olla, minulla on ikävä
Enkä enää osaa kontrolloida ikävääni 

Lasken kolmeen ja sitten mennään
viestiä viestin perään
puhelua puhelun perään

Viestien sävy vaihtelee yhtä nopeaa kuin tunnetilani
välillä vihaan, välillä rakastan
ensin kiroan kaiken, ja seuraavassa viestissä haluankin jo korjata kaiken

Vuodatan sinulle sydämeni rippeet ilman minkäänlaista häpeää,
häpeän vuoro tulee vasta myöhemmin

Lopulta vastaat
ja tulet luokseni

Saat minut kiehumaan, mutta olet myös ainoa, joka saa minut rauhoittumaan
Miten ironista tämä kaikki onkaan 

Kun ollaan yhdessä, kaikki tuntuu taas hetken oikealta
mutta kun emme ole yhdessä, kaikki meissä tuntuu väärältä
Miksi toimimme näin huonosti yhdessä
miksi se ei riitä, että välitän sinusta
ja sinä välität minusta

Vietämme viimeisen päivän yhdessä,
salaa toivon ettei päivä päättyisi koskaan
Toivon, että se vain jatkuisi ja jatkuisi,
sillä tiedän että tämä on se;
meidän viimeinen kertamme
viimeiset hyvästit

Eteisessä katsotaan toisiamme silmiin, halataan pitkään ja suudellaan,
emme enää tarvitse sanoja,
kaikki on jo sanottu

Kun katsot minua syvälle silmiin sulkiessasi ovea, tunnen kuinka sydämeni hajoaa,
Se hajoaa, sillä kun ovi on suljettu,
sen mukana myös meidän tarinamme on ohitse

Kiitos vielä viimeisistä hyvästeistä, yhdessä vietetystä päivästä,
kiitos että sain vielä tuntea lämpösi ja kääntää riitaisan eron kauniiksi

Ansaitsimme kauniin lopun,
ja sen myös saimme. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävän sylissä

Syyskuun hämärä

Lose you to love me