Sosiaalinen media & ajatuksia kehosta
Hei ihanat, pitkästä aikaa. Tänään ajattelin kirjoitella ajatuksistani muun muassa omaan kehooni ja sen hyväksymiseen liittyen. Olen puhunut aiheesta aiemminkin, muun muassa " Inhosta lempeydeksi "- postauksen yhteydessä (linkki: https://meiju-sofia.blogspot.com/2018/02/inhosta-lempeydeksi.html), mutta tällaisena sosiaalisen median kulta-aikakautena aiheesta ei mielestäni koskaan voi puhua liikaa.
Kun instagramin avaa, vastaan tulvii ikään kuin "täydellisen elämän" virta. Vastaan tulee kuvia toinen toistaan upeammista lomamatkoista-/kohteista, pitkistä ja kiiltävistä hiuksista, timmeistä kehoista, täydellisistä rusketuksista, muhkeista huulista, säihkyvistä silmistä, näyttävistä pariskunnista, huikeista kodeista, tunnelmallisista ruokahetkistä, perheonnesta, sekä kaikesta muusta ihanasta; lista on loputon. Kuvia selatessa tulee inspiroitunut ja hyvä fiilis, sitä miettii, miten kaunista elämä onkaan, miten upeita matkakohteita sitä onkaan vielä näkemättä, miten "tuokin ravintola" on pakko käydä itse testaamassa ja miten paljon rakkautta "noidenkin ihmisten" elämään mahtuu. Inspiroituneen fiiliksen jälkeen mieleen kuitenkin hiipii pieni riittämättömyys oman elämän ja itsensä suhteen. Sitä alkaa verrata itseään muihin melkein huomaamattaan. Sitä meinaa unohtaa, että ihmiset jakavat sosiaaliseen mediaan vain sen, mitä haluavat muiden näkevän. Sosiaaliseen mediaan harvemmin jaetaan itkuisia kuvia, joissa ripsarit ovat poskilla. Someen ei yleensä jaeta sitä, miten tuli riideltyä edellisenä iltana rakkaan kanssa, tai sitä, miten ei ole sydänsurujen kourissa päässyt sängystä koko päivänä ylös. Me emme halua muiden näkevän meidän heikkouksia, mikä on surullista. Sillä nuo niin sanotut heikkoudet ja epätäydellisyydet tekevät meistä nimenomaan inhimillisiä ihmisiä. Täytyy siis muistaa, että sosiaalinen media ja kaikki mitä me siellä näemme, on usein vain pikkiriikkinen palanen todellisuutta. Pala sitä elämän taikaa ja hienoutta, jonka haluamme toisille jakaa.
Olen kaksosena oppinut vertailun jo hyvin pienenä tyttönä, ja yhä vertailen itseäni muihin. Luulen, että se on myös osaksi "syynä" omalle somekäyttäytymiselleni. Pyrin olemaan tunteissani ja fiiliksissäni aito myös somessa, mutta minun on yhä vaikeaa näyttää maailmalle sitä Meijua, jollaisena ystävät ja perhe minut tuntevat. Somessa näytän itsestäni niin sanotusti "hiotun" kuvan, sellaisen, jota kukaan ei voi koskettaa. Kun toista ei voi koskettaa, ei voi myöskään satuttaa.
Toisaalta taas, aiempaan verrattuna, olen pyrkinyt välillä myös näyttämään sitä aidompaa minua. Sitä minua, johon jotkut voisivat ehkä samaistua. Sitä minua, jolla hiukset ovat vähän sinnepäin, sitä, joka on vähän hassu ja outo. Epätäydellinen, mutta riittävä. Ja sitä, jolla ei aina ole niin hyvä päivä.
Sosiaalisen median vaikutus oman itsensä hyväksymiseen on valitettavan suuri. Tai ainakin uskaltaisin arvioida sen olevan suuri, sillä monet meistä tahtomattaan vertaavat itseään muihin. On vaikeaa tuntea oloaan hyväksi, jos tuntuu siltä, että kaikilla muilla asiat ovat ruusuisemmin kuin itsellä. En voi kuvitellakaan niitä paineita, mitä nykyajan teineillä on tänä päivänä. Jos olisin itse teininä ollut samanlainen "somen orja", kuin tänä päivänä, en olisi varmaan ikinä oppinut rakastamaan itseäni näinkään paljoa, kuin nyt rakastan.
Tästä voisinkin jatkaa itse pääaiheeseen, eli itsensä rakastamiseen. Vaikka vertailen itseäni jatkuvasti muihin ja vaikka haluaisin muuttaa itsessäni monia asioita, olen kuitenkin melko tyytyväinen siihen, millainen olen. Tähän asiaan vaikuttaa eniten ikä, sillä aikuisena sitä vain on itseään kohtaan armollisempi kuin teini-iässä. Vai olenko ihan väärässä? Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan lähteväni ilman meikkiä ulkoilemaan tai lähikauppaan, mutta nyt pystyn tekemään sen ilman suurempia paineita. Enää en jaksa hävetä "puutteellisuuttani". Saliharrastuksen myötä olen saanut pikkuisen lisää lihasta kehooni, mikä on tehnyt minulle hyvän olon omassa kehossani. Terveen liikunnanilon löytäminen on ollut iso juttu. Tunnen oloni vahvemmaksi kuin aiemmin. Laihduttamista en enää varmaan edes osaisi, enkä koe sitä tarpeelliseksi. Terve keho ja mieli ovat nykyään ainoat "goalsit", mitä itselleni asetan. Haluan vain tuntea oloni tasapainoiseksi.
Miten some on vaikuttanut sinuun? Vai onko sillä mitään merkitystä? Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin ajatuksia. :) Ja pakko vielä mainita, että some on mielestäni pääasiassa hieno asia, se tavoittaa ihmisiä, yhdistää ihmisiä, antaa sitä kaivattua inspiraatiota meille ja näyttää meille myös sitä ihmisyyden hienoa puolta. Mutta kuten kaikessa, on myös somessa varjopuolensa. Vertailu on minulle yksi niistä varjopuolista, somekiusaamisesta puhumattakaan.
Kiva lukea sun ajatusmaailmasta :) Mua on vähän huolestuttanut sun ig-tilin perusteella, että onko syömishäiriö alkanut saamaan susta uudelleen otetta just treenauksen ja niin hirmuisen laihan ulkomuodon takia, mutta tosi kiva lukea, että terve keho ja mieli on ne sun ’’goalsit” :) Itsekin oon aika kova vertailemaan. Ennenkaikkea ulkonäköä..
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. <3 Mun Ig-kuvat on pitkälti sitä paljon puhuttua somemaailman illuusiota. Tarkoitan tällä sitä, että kaikki kuvakulmat, valotukset, ryhti ja ilmeet tekevät minusta hyvin erilaisen, mitä olen ns. oikeassa elämässä ja "livekuvassa". Kaksarikuvat, turvotukset, ruokaöverit, täysin meikitön minä ja täysin filtteröimättömät kuvat jäävät useimmiten somesta pois, ja sen takia ymmärrän huolen. Terveys on kuitenkin nykyään mulle ykkösjuttu ja siihen ehdottomasti myös tähtään.
PoistaTuo vertailu on kyllä niin ikävä juttu, ja some ei sitä ainakaan helpota. Täytyy vain yrittää muistaa se, että jokainen meistä on arvokas ja ainutlaatuisella tavalla upea. Ja uskon, että vertailustakin voi oppia pois, tai ainakin varmasti se vähenee kun oppii lisää armollisuutta itseä kohtaan. :)