"Solumuistissa"

Ääriviivat katoavat viiva kerrallaan,

silmät sumentuvat kyynelverhosta

Hengitys tuntuu painavalta,

sielu polvistuu sisälläni

Pitkästä aikaa tunnen kehoni menevän jonkinlaiseen paniikkiin,

traumat aktivoituvat solumuistissani kun et vastaa puhelimeen

Soitan uudelleen,

ja uudelleen

Puhelin menee vastaajaan,

missä olet rakkaani?

olethan sinä kunnossa?

Kehoni elää traumat uudelleen,

ja uudelleen

Mietin menetyksiä,

sydän hakkaa

Mietin sitä,

mitä vielä voisin menettää,

sydän hakkaa lujempaa

Olen täynnä,

olen tyhjä

Katastrofiajatukset pyörivät päässäni kuin rikkinäinen karuselli,

karuselli,

joka ei suostu pysähtymään

Tuntuu siltä kuin maailma lakkaisi hetkeksi olemasta,

kaikki tuntuu unelta,

epätodelliselta,

ja samalla liian todelliselta.