Aikuisen kengät

Aika ei odota
vaikka pyydän sitä pysähtymään

 Tuntuu siltä kuin seisoisin paikoillaan ruuhkassa
paikoillaan kiireen keskellä 

 Tuntuu siltä kuin ottaisin korvillani vastaan tehtäviä
joista vanhojakaan en ole saanut hoidettua pois alta

 Sanotaan että painetta tulee kestää
mutta mitä jos sitä ei kestä

 Mitä jos keho lamaantuu
mieli lakkaa toimimasta

 Mitä sitten tapahtuu
onko minua enää edes olemassa

 Kaikki tuntuu taas hetken verran liialta
kun en osaa aina oikean kokoista palaa haukata

 Äiti sanoo että kyllä elämä järjestyy
mutta entä jos minä olen epäjärjestyksen suurin syy?

 Pienenä tyttönä pelkäsin kasvaa isoksi
ja olen hyvin oppinut miksi

 En aina sovi niihin aikuisen kenkiin
joilla mennään
tehdään
ollaan tuotteliaita
mutta ei koskaan pysähdytä 

 On toisinaan vaikeaa olla osana sitä hullunmyllyä
jossa ihmisarvoni määräytyy käytännössä suoritusten kautta

 Haluaisin mieluummin olla se
joka muistetaan kaikesta muusta paitsi niistä suorituksista
sillä mielestäni ihmisyyden taika piilee jossain aivan muualla

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävän sylissä

Kuva
Sinä haluat tilaa Minä annan sitä Päästän irti Sinusta  Lakkaan tukahduttamasta Mutta tiedä se, että otan Sinut syliini jos haluatkin takaisin Minä en hylkää Sinua, vaan kaikessa hiljaisuudessani ymmärrän Tai yritän ymmärtää Tiedän olevani helposti liikaa Olen oppinut olemaan "ei mitään" tai "kaikki" En ole koskaan oppinut olemaan mitään siltä väliltä Sinä valitset, kumpaan tartut Minulla on jo nyt ikävä Mutta ei se mitään Ikävä on aika ihana tunne Olen onnekas kun minulla on joku, jota kaivata näin paljon Olen onnekas, kun sain katsoa Sinua Kuunnella Sinua Jakaa unohtumattomia hetkiä kanssasi Pimeinä, yksinäisiltä tuntuvina iltoina minä elän Sinusta ja muistoista, jotka teimme Nauran huonoille vitseillesi ja meidän oudoille jutuille Hymyilen sille, mitä me oltiin yhdessä Tiedän, että pärjätään hyvin myös erillään Tiedän, että Sinä pärjäät hyvin ilman minua Ja se tekee minut onnellis...
Lue lisää

Syyskuun hämärä

On taas syksy, mutta se tuntuu erilaiselta kuin aiemmin; Minä en ole enää olemassa  Kirpeä tuulenvire liikuttaa kehoni ääriviivoja, mutta kukaan ei ole niiden sisällä Kuulen ympäriltäni puhetta, mutta en enää ymmärrä sanoja Ihmiset katsovat lävitseni, kukaan ympärilläni ei näe minua Katson ulkona hiljaa lehtiään pudottavia puita ja mietin, miten samanlaisia me olemmekaan Olen kuin puu, joka seisoo vuodesta toiseen paikoillaan Olen kuin puu, joka kukoistaa vain pienen hetken silloin kun lämpö ja valo pitelevät minua sylissään Olen kuin puu, joka rapistuu ja kuihtuu syksyn pimeässä Olen kuin puu, joka katoaa osaksi maisemaa lumen ja pakkasen tarttuessa ihooni Olen kuin puu, joka kaadetaan maahan, kun tilalle halutaan rakentaa jotakin uutta ja kaunista Sinä kaadoit minut juurineni pois sen uuden ja kauniin tieltä Nyt rakennat jotakin tilalleni, ja minä maadun pölyksi Ikkunasta hohkaa syyskuun hämärä, ja mietin, miten typerän valoisaa siellä vielä on  Sillä sisälläni lymyää paljon...
Lue lisää

Lose you to love me

Nyt on pakko avautua jostakin tosi henkilökohtaisesta asiasta, toki toisen osapuolen yksityisyyttä suojellen. Viime yönä tulin kotiin riitaisan eron saattelemana erään ihmisen luota. Tämä "eräs" on ollut suuri ja merkittävä osa elämääni jo yli vuoden ajan. Olen jakanut tälle ihmiselle itsestäni kaiken ja sain paljon myös takaisin, toisinaan jopa enemmän kuin koin ansaitsevani. Meidän suhteemme oli hyvin värikäs, ja vaikka meidän suhteellamme ei sen vuoristoratamaisen luonteen vuoksi ollut koskaan varsinaista "seurustelu-labelia", oli se minulle merkittävin suhde koskaan. Yksikään seurustelu-, tapailu- tai säätösuhde ei ole koskaan merkinnyt minulle niin paljon, kuin suhde tämän ihmisen kanssa merkitsi. Siksi olenkin nyt surun murtama. Olen pettynyt ja väsynyt. Tunnen sydämessäni suurta toivottomuutta ja käyn läpi syviä arvottomuuden tunteita. Minun oloni on äärettömän arvoton. Kaikkien noiden ikävien tunteiden lisäksi olen kuitenkin myös oudolla tavalla helpottunut,...
Lue lisää