Hukuksissa
Hei Sinä,
halusin omistaa sinulle postauksen
Tämä tuntuu ehkä oudolta,
sillä en koskaan tuntenut sinua henkilökohtaisesti
Mutta minä sain kuulla aina joskus jotakin sinusta,
sillä olit minulle tärkeälle henkilölle hyvin rakas,
kuulemma kuin enkeli
Kohtalosi koskettaa minua jostakin syystä syvästi,
eikä vain siksi,
että kaikki päättyi traagisesti
Kohtalosi koskettaa minua,
sillä voin vain kuvitella kuinka tuskaisaa sivua elämässäsi kirjoitit
Kunpa joku olisi kyennyt pitämään sinut turvassa,
turvassa siltä pohjattomalta epätoivolta,
turvassa siltä sielua purevalta ololta
turvassa itseltäsi
Oudolla tapaa ymmärrän sinua,
kuoleman kanssa tanssiminen tuntuu toisinaan elämän kanssa tanssimista houkuttelevammalta
Se tuntuu turvallisemmalta silloin,
kun elämästä tulee elämisen sijaan taistelua
suorittamista
jatkuvaa kiipeämistä
miellyttämistä
Kunpa joku olisi saanut sinut uskomaan sen,
että selviät
Kunpa joku olisi saanut sinut uskomaan siihen,
että ikuiseltakin tuntuva pimeys voi löytää tiensä valoon
Kunpa olisit saanut vielä tuntea kevään saapumisen ihollasi
Mutta nyt voin vain toivottaa sinulle hyvää matkaa,
toivon että Sinulla on nyt kaikki hyvin.
Kyyneleet silmissäni luen kirjoitustasi, on aivan kuin kertoisit tyttäreni Merin tarinaa, joka päättyi nyt vuoden ensimmäisenä päivänä. En pystynyt pitämään häntä turvassa, en osannut löytää oikeita sanoja vakuuttaakseni, että hän on vahva ja pystyy jatkamaan eteenpäin ja löytää kyllä vielä oman tiensä tässä maailmassa, jolle hänellä olisi ollut paljon annettavaa. Toivon, että hänen kärsimyksensä ovat nyt ohi ja hänellä on hyvä olla. Ikävä on melkein sietämätöntä kestää, mutta äidin rakkaus seuraa häntä kaikkialle.
VastaaPoistaIhan sanattomaksi vetää, voi että. Olen äärettömän pahoillani suuresta menetyksestäsi,
Poistaikävä ja suru tuntuvat varmasti pohjattomalta tällä hetkellä. Toivottavasti saat riittävästi tukea ja apua selvitäksesi tästä kipeästä ajanjaksosta eteenpäin.
Puhut liikuttavasti siitä, miten et pystynyt pitämään tytärtäsi turvassa. Samaistun sanoihisi, sillä toisinaan, vaikka kuinka haluaisimme pitää rakkaimpamme turvassa, emme pysty siihen. Toisinaan jokin sairaus tai jokin muu, meistä riippumaton asia luo ihmiseen niin syvän turvattomuuden ja toivottomuuden, ettei edes rakkaus ympärillä kykene kadottamaan sitä turvattomuutta ja sisäistä tyhjiötä. Olen kuitenkin varma siitä, että Sinä teit kaikkesi ja vielä enemmän suojellaksesi rakastasi, ja olen varma, että tyttäresi on samaa mieltä.
Ja kuten kauniisti sanoit, äidin rakkaus seuraa häntä kaikkialle. Hän tuntee rakkautesi varmasti yhä. Toivon myös, että hän on nyt paikassa, jossa hän on onnellinen ja turvassa. Paikassa, jossa hänen sielunsa on täynnä voimaa ja iloa, mitä tämä kaikenkirjava maallinen maailmamme ei hänelle kyennyt jostakin syystä tarjoamaan.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Voimia eheytymiseesi riipaisevan surun keskellä. <3