Sydänsuruja, ihastumisia & kesäsuunnitelmia

Hei, pitkästä aikaa. Tänään ajattelin kirjoitella teille ajatuksiani kuluneesta vuodesta, nykyisistä tunnelmistani, sekä avata hieman kesäsuunnitelmiani. Aloitetaan alkuvuodesta.

Alkuvuodesta olin murtunut nainen. Se johtui siitä, että minulle valtavan tärkeäksi muodostunut ihmissuhde veteli viimeisiä henkäyksiään päättyen lopulta täysin elottomaan muotoon. En osannut odottaa suhteen päättymistä tavalla, jolla se lopulta päättyi. En osannut odottaa kaiken päättyvän täyteen hiljaisuuteen. Siksi kai olinkin suhteemme päättymisen jälkeen niin murtunut. En koskaan ollut yhdessä tämän henkilön kanssa, mutta olin hänestä täysin lumoutunut. Jumaloin häntä. Pelkäsin koko suhteemme ajan sen päättymistä, siksi kai yritin joskus epätoivoisesti itse päättää sen. Mutta en koskaan pystynyt siihen. Palasin aina takaisin. Niin kauan kun hän avasi minulle ovensa. 

Hänessä oli jokin valtava vetovoima, joka minua veti puoleensa. En koskaan oppinut näkemään hänen ikäviä puoliaan, vaan raotin silmäni vain niille puolille, jotka halusin nähdä. Minä tarvitsin häntä. Hän ei koskaan tarvinnut minua. Minä ajattelin, että meidän välillämme olisi ollut jotakin rikkoutumatonta. Mutta kaikki rikkoutuikin hetkessä, silmänräpäyksessä. En koskaan ollut kokenut samanlaista sydänsurua kuin, mitä kyseisen suhteen päättyminen jätti jälkeensä. Kaikki oli minulle uutta. En uskonut, että kenestäkään luopuminen voisi satuttaa tuolla tavalla. Ajattelin, etten koskaan pääsisi hänestä yli. Mutta onneksi olin väärässä.

Toisinaan leikittelen ajatuksella, että saisin vielä mahdollisuuden sanoa jotakin kyseiselle ihmiselle. Haluaisin lähinnä kiittää häntä. Hänen läsnäolonsa opetti minulle paljon. Vaikka hänen menettämisensä tuottikin minulle suurta tuskaa, en vaihtaisi päivääkään pois. Olen nyt omassa elämässäni paremmassa paikassa, kuin olin ennen hänen tapaamistaan. Hän sai minut ymmärtämään paremmin, mitä haluan ja millaista kohtelua minun täytyy hyväksyä. Olen vihdoin saanut kitkettyä kaiken myrkyn pois ihmissuhteistani. Nyt minulla oikeat ihmiset ympärillä. Ei enää ihmissuhdepelejä, tunteilla leikkimistä tai kosketusta ilman arvostusta. Edellä mainitut asiat ovat saaneet jäädä, lopullisesti.

Se alkuvuoden sydänsuruista. Tällä hetkellä elämääni kuuluu paljon hyvää, jonkin verran surua ja ripaus odotusta. Odotusta, koska odotan yhä tietoa siitä, pääsenkö AMK:n valintakokeeseen, esivalintakokeesta saamani pisteet olivat siinä ja siinä. Kaipaan äärettömän paljon koulun penkille, siksi olen malttamaton. Mutta eiköhän vastauksia ala tipahdella jo viikon sisään. Surua elämääni puolestaan tuo siskoni aivovamma, jonka hän sai jäätyään maaliskuussa auton alle. Onneksi hänellä on kuitenkin mahdollisuudet kuntoutua melko hyvin. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Itse uskon hänen toipumiseensa kaikesta huolimatta. Jonna on uskomaton taistelija. Hän ansaitsee kaiken onnen ja ilon, mitä maailmalla on tarjota. 

Ilon aiheita on onneksi suruja enemmän, vaikka toisinaan suru tuntuukin turhan painavalta ollakseen todellista. Iloa elämääni tarjoilee muun muassa kesän lähestyminen, tuore parisuhde, sekä kaikki pienet arkiset onnenhetket, kuten kokkailu, puistoissa istuskelu, puhtaat lakanat ja sopivan vahva aamukahvi. Minulla on suunnitelmissa lähteä parhaan ystäväni kanssa ulkomaille heti kesäkuun alkupuolella. Eli pian. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tyttöjenmatkalle palmujen alle. Viime kerrasta on aikaa turhan kauan. Ulkomailla sitä on niin eri tavalla aina elossa. Yritän kesällä myös ehtiä reissaamaan Suomen sisällä. Teen kaikkea kivaa, aina kun töiltä ehdin. Nautin hyvästä ruoasta, ihanista ihmisistä, ilmassa olevasta ihastuksesta ja kaikesta muusta mukavasta, mitä elämässäni on. Minulla on pohjattoman kiitollinen olo. En tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni näin paljon hyvää.

Siinäpä kuulumisia pähkinänkuoressa. Mukavaa alkanutta viikkoa. <3