New Beginning

Uusi aloitus. "Uusi minä". Uusi blogi. Tästä se lähtee.

Tervehdys ihanat ihmiset. Ajattelin aloittaa uuden blogin monesta syystä. Ensimmäinen syy lienee se, että minulla on tällä hetkellä melko paljon vapaa-aikaa ja jotenkin vapaa-ajan täyttäminen kirjoittamisella tuntuu ajatuksena hyvältä, sillä rakastan kirjoittaa ja olen näiden "blogivapaiden" vuosien aikana kirjoitellutkin paljon tunnepohjaisia tekstejä päiväkirjani tahmeille sivuille. Toinen syy bloggaamisen uudelleen aloittamiselle on se, että minulla on jokin sisäsyntyinen tarve jakaa ajatuksiani ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä avoimemmin pystyn kaikesta -siis melkein kaikesta- puhumaan. En enää ole samankaltaisen häpeän vanki, kuten olin teininä, aiempaa " Life is a beautiful thing if you look it from the right sight "-blogia pitäessäni. Aiempi blogi oli minulle suuressa roolissa silloin kun kävin läpi surullista ja kipeää aikaa elämässäni, etsin itseäni ja omaa paikkaani, ja silloin blogi oli minulle kaikessa vertaistuessaan suuri voimavara. Oli ihana purkaa ajatuksia kotilomilla ja ylipäänsä silloin kun pääsin tietokoneen ääreen, blogi oli minulle ikään kuin pakopaikka osastoarjen ja henkisen helvettini keskellä. Kolmas syy tähän kaikkeen on se, että jokaisen meidän tarinaan liittyy paljon tunteita laidasta laitaan, ja toiveenani olisi että voisin sanoittaa edes osan niistä tunteista, joita me ihmiset käymme läpi joko yksin tai toistemme kanssa. Toivoisin että voisin puhdistaa jonkun surun sumentaman ikkunan, antaa toivoa ja kirvoittaa niin naurua kuin kyyneleitäkin, haluan teksteilläni kertoa että on okei tuntea, on okei näyttää tunteensa ja on okei puhua asioista, joita ehkä pidetään tabuina. Koen itse päässeeni siihen pisteeseen elämässäni, että olen valmis heittämään nurkkaan sen häpeän, joka aikanaan piti minua siellä nurkassa. 

Uskallan sanoa olevani aikalailla eri ihminen kuin pari vuotta sitten. Olen ottanut aiemmin ulkoistamani pelot syleilyyni ja käsittelen niitä jatkuvasti. Olen muuttunut mustavalkoisesta ja pelokkaasta teinistä pirskahtelevaksi itsekseni, Meijuksi,  ja tänä päivänä minä uskallan katsoa itseäni peilistä silmiin. Se on minulle iso juttu. On ollut aikoja, jolloin olen käynyt läpi jotain sellaista, että peiliin katsominen ja itsensä kohtaaminen on saanut minut murtumaan täysin. Tuolloin se ihminen, joka on katsonut peilistä, on ollut ihan helvetinmoinen (anteeksi voimakas ilmaisu) ihmisriekale. Se on ollut ihminen, jota en enää tunne enkä välttämättä haluakaan tuntea. Tiedän vain sen, että sillä on ollut sietämätön olo.

Mutta pidemmittä puheitta, tervetuloa sekailaisten tunteiden matkalle. Pyrin kirjoittamaan tulevat tekstit aihealue kerrallaan, jotta jokin selkeys blogin sisällössä säilyisi. Kirjoitan osan teksteistäni hieman enemmän "runomuotoon" ja osan enemmän asiatekstimuotoon. Joku kerta saatan myös tehdä videon. Let's do this. Ihanaa olla takaisin.