En kyennytkään antamaan sinulle kaipaamasi vapautta,
vaikka niin kovasti yritin
Venytin ja venytin rajojani,
kunnes oivalsin, että mikään määrä vapautta ei riittäisi täyttämään vapauden kaipuutasi
Sinä puolestaan tiesit, että ansaitsin enemmän aikaa ja huomiota, ja siksi päästit irti
Tiesit, etten pyytänyt liikoja
Halusit antaa minulle enemmän aikaa, mutta se tukahdutti jotain, mistä halusit niin kovasti pitää kiinni
- ja sen vuoksi et pystynyt siihen
Päästit irti, koska näit, miten minuun sattui, vaikka yritin peittää ikävät tunteeni
En kuitenkaan osannut nähdä, että lähdet
Näin meillä ikuisuuden ja uskoin siihen
Uskoin, että rakkaus voittaisi kaiken
Kun huuliltasi putosivat hyvästit, minä muserruin
Auts, miten kamalasti sattuikaan päästää sinusta irti
Sattuu yhä, koska haavat ovat niin tuoreita
Tulee sattumaan vielä pitkään, koska olit minulle elämäni rakkaus
Surullisinta tästä kaikesta tekee se, että tämä oli meidän viimeinen yrityksemme
Toivoimme ikuisuutta, emmekä saaneet sitä
Annoimme käsittelemättömien tunteidemme lopulta voittaa
Ja se tekee minusta kamalan surullisen
Miksi emme voineet onnistua?
Miksi, elämä?
En tiedä, tulevatko polkumme enää koskaan kohtaamaan
Vai olivatko nämä ne hyvästit,
jotka sellaisiksi myös jäävät?
Kommentit
Lähetä kommentti