Kuka?

Siskoni lähetti minulle viestin ja kysyi;

Mitä kehosi ja mielesi kertovat, kun olet hetken hiljaisuudessa, itsesi äärellä?

Milloin olet sulkenut kaikki ärsykkeet, kuten sosiaalisen median ja taustalla pauhaavan musiikin, pois? 

Milloin olet kuunnellut vain sitä, mitä sisimpäsi sanoo?

Mitä sinulle oikeasti kuuluu?

Mitä aidosti toivot, mistä unelmoit?

Viestin saadessani selaan instagramia ja musiikki pauhaa taustalla

Olen vasta herännyt ja haalinut heti kasan ärsykkeitä ympärilleni

Viestin luettuani pysähdyn

ja oivallan, että en tosiaankaan tiedä, mitä minulle kuuluu

En tiedä, miltä minusta tuntuisi kohdata itseni hiljaisuudessa,

en enää muista mistä minä unelmoin

Teen töitä ihmisten kanssa,

myös vapaa-ajan vietän mieluiten ihmisten ympäröimänä,

olen melkein koko ajan menossa,

pian alkaa myös koulu, töiden lisäksi

Viiletän koko ajan menemään,

pakenen itseäni somen selailuun,

kirjan lukemiseen,

biiseihin,

ja unohdan millainen ihminen minä oikeastaan olen

Haastan turhaa riitaa luodakseni draamaa,

vaikka vihaan draamaa

Kai sekin on tapa paeta

En minä oikeasti ole paha ihminen,

mutta luon itselleni toisinaan välinpitämättömän kuoren suojellakseni itseäni

Toisinaan vedän pääni täyteen alkoholia,

tai nauran, vaikka minua itkettäisi

Kun mietin sitä,

mikä minua pelottaa eniten,

on varmaankin vastaus juuri itseni kohtaaminen

Aidossa valossa,

ilman rekvisiittaa,

ilman tyhjyyttä täyttäviä turhia sanoja,

ilman hössötystä,

ilman tyhjäpäisiä vitsejä,

ilman musiikkia taustalla,

ilman rooleja

Loppuvuoden tavoitteeksi otankin sen,

että tutustun taas siihen, kuka minä oikeastaan olen.