Love just ain't enough

Helmikuuta loppuun saatteleva yö nostaa pintaan taas sen ikävän,

jota vastaan niin kovasti yritin taistella 

Ja sitten sitä taas mennään

Laitan sinulle viestiä,

sinä vastaat

Sinullakin on ollut minua ikävä,

meillä on ollut toisiamme ikävä

Meidän välillämme on etäisyydestä huolimatta yhä jotakin sellaista,

mitä ei löydy joka kulmalta

Siitä on kamalan vaikeaa irrottaa otetta

Lopulta yö kuljettaa sinut luokseni,

vaikka me molemmat sisimmässämme tiedetään ettei se ole hyvä idea

Vanhat tunteet kun ovat yhä liian vahvasti elossa

Olen sekaisin kun kohtaamme

ja minua hävettää että näet minut tässä kunnossa,

en voi uskoa että sinä olet siinä,

niin lähellä minua

Sanon sinulle illan aikana tuhat kertaa,

miten paljon sinua rakastan,

mutta samalla myös vanhat haavat tulevat esiin ja annan epävarmuuteni laulaa

-ja niin sinä nostat taas muurisi ylös ja sulkeudut

Meidän defenssimme sotivat toisiaan vastaan,

emme uskalla antautua sille,

mitä sydämemme sanovat,

emme uskalla ottaa riskiä,

että särkyisimme lisää

Me tuomme helposti toisistamme esiin rumimmat puolet,

olemme toisillemme tietyssä määrin myrkkyä,

mutta parhaimmillamme me olemme jotain niin kaunista

Kunpa saisimme tuon myrkyn kitkettyä,

kunpa saisimme toisemme hehkumaan,

kunpa meidän ei tarvitsisi taas sanoa hyvästi

Mutta meidän täytyy taas sanoa hyvästi,

täytyy antaa ajan kulua

Sillä tällaisina ihmisinä emme toisillemme sovita.